sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kanadan kohtalonvuosi

Seitsenvuotinen sota (Suomen historian "Pommerin sota") huipentui Amerikassa Quebecin kaupungin edustalla vuonna 1759 käytyyn taisteluun. Kenraali Wolfen johtamat britit löivät kenraali Montcalmin johtamat ranskalaiset Abrahamin kentäksi kutsutussa paikassa, molempien puolten komentajien kaatuessa taistelussa. Sodan seurauksena Ranska menetti kaikki siirtomaansa Pohjois-Amerikan mantereella.

Quebec 1759 on ns. palikkapeli, jollaista ei Kaponieerissa ennen ole esiteltykään. Joukko-osastot ovat puisia kuutioita, joiden seistessä pystyssä taisteluarvot pysyvät salassa vastustajalta. Vasta taistelun alkaessa kuutiot kipataan nurin, niin että voimassaoleva taisteluarvo (1-4 neliötä) osoittaa kohti vihollista. Taistelussa osastoa kohden heitetään niin monta 6-sivuista noppaa kuin sen vahvuus on, ja maastosta ja tilanteesta riippuen osuma tulee numeroilla 5-6 tai 6. Osumat puolestaan pienentävät yksikön arvoja, ja tämä ilmaistaan kääntämällä nappulaa vastaavasti.

Kartta kuvaa St Lawrence -joen suuta. Britit aloittavat Ile d'Orleansin saarelta, josta käsin heidän täytyy tehdä maihinnousu mantereelle. Voittaakseen brittien on vallattava Quebecin kaupunki, mutta ilman liian suuria omia tappioita. Tämä on yllättävän vaikeaa, kuten kävi ilmi viimeksi pelatessamme. Kaikki kolme peliä päättyivät Ranskan voittoon.

Tässä alkuasetelma. Ranska on bluffannut miehittämällä Beauportin lähes pelkästään dummynappuloilla saadakseen puolustuksen vahvemmaksi kolmella muulla maihinnousurannalla. Maissa liikutaan paikkakunnalta toiselle karttaan piirrettyjä teitä (mustat viivat) myöten, eli osastojen katsotaan olevan aina jollain nimetyllä paikkakunnalla.


Kuva taistelutilanteesta. Joukot ryhmitellään vasempaan sivustaan, keskustaan, ja oikeaan sivustaan. Taakse voi jättää reservin. Sitten vain heitetään vimmatusti noppia...


Pelin ehtii pelata illassa useammankin kerran, mitä voi sanoa varsin harvasta strategialautapelistä. Iältäänkin tämä on jo klassista vuosikertaa, ensimmäinen copyright on vuodelta 1972.

1 kommentti:

metsis kirjoitti...

Pelasin brittiä Karin mainitsemassa kolmessa pelissä. Ekassa pelissä suunnitelmani oli liian monimutkainen ja otin liikaa tappioita alussa, joten kierroksen 10 kohdalla (pelissä on 16 kierrosta) joukkoni olivat huvenneet siinä määrin, että peli päättyi ranskalaisten voittoon. Päätin siis suoraviivaistaa hyökkäystä, mutta toisen pelin eka siirto oli katastrofaalinen: tein maihinnousun juuri kaikkein timakimmin puolustettuun kylään ja maihinnousseet joukkoni kaatuivat viimeiseen mieheen. Kolmas peli meni sitten piirustusten mukaan eli löin ranskalaiset suhteellisen vähin tappioin ja valtasin Abrahamin eli nykyisen Quebecin kaupungin vanhan kaupungin (Unescon maailmanperintökohde). Mutta, mutta... tein tämän liian aikaisin (muistaakseni kierroksella 11), joten ranskalaisten intiaaniliittolaisilla oli yllin kyllin aikaa iskeä yhä uudelleen ja uudelleen. Niin siinä vaan käsi, että tomahawkien heilahdukseen sortui tämäkin Uuden-Ranskan valloitusyritys.

Mistä sitten päästää otsikkoon ”Kanadan kohtalonvuosi”. Sana ”kanata” eri muunnelmineen tarkoittaa paikallisissa intiaanikielissä asutusta, kylää tai (jonkun) maata, ja sitä on käytetty mm. varhaisista eurooppalaisista asutuksista.

Varsinaisen ranskalaisvallan aikana aluetta kutsuttiin Uudeksi-Ranskaksi (Nouvelle-France), ja brittien vallattua alueen sitä kutsuttiin Quebecin provinssiksi. Yhdysvaltain vapaussodan puhjettua kolonia jaettiin Ylä- ja Ala-Kanadaan vuonna 1791, kollektiivisesti Kanadat (The Canadas), miltä ajalta on siis ensimmäinen virallinen Kanada-nimen käyttö. Lopullisesti nimi Kanada valittiin yksimielisesti eri provinssien edustajainkokouksessa Lontoossa 1867.

Kanadan kohtalonhetkenä voidaan kuitenkin pitää pikemmin vuoden 1812 sotaa, jolloin yhdysvaltalaiset olivat hyökkäämässä Kanadaan. Voidaan väittää, että Kanadan pelasti viime kädessä Shawnee-päälikkö Tecumseh, joka sijoittuikin Suuret kanadalaiset äänestyksessä sijalle 37.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...