Leskikuningattaren henkirykmentti

J.E.O. Screeniltä (1939-2009) ilmestyi postuumisti vuonna 2010 kirja Leskikuningattaren henkirykmentistä, The Queen Dowager's Life Regiment in Finland 1772-1808. Ruotsiksi joukko-osasto tunnettiin nimellä Änkedrottningens livregemente. Rykmentti perustettiin värvätyksi joukko-osastoksi vuonna 1742, ja kantoi ajan tavan mukaan komentajansa Hamiltonin nimeä. Myöhemmin se tunnettiin myös Lillieswärdin ja von Liewenin rykmenttinä.

Rykmentin upseeriston tuki oli tärkeä Kustaa III:n vallankaappaukselle 1772, ja siitä pitäen rykmentti sai kunnian kantaa Leskikuningattaren henkirykmentin nimeä. Tuo leskikuningatar oli Kustaa III:n äiti ja Preussin kuninkaan Fredrik Suuren sisar Loviisa Ulriika (1720-82), josta tässä kuva leskeysvuosiltaan:


Kuva: Wikimedia Commons

Ruotsin maa-armeija koostui kolmenlaisista joukoista: ruotuväestä, värvätyistä kokoaikaisista sekä värvätyistä osa-aikaisista. Näistä ruoturykmentit muodostivat enemmistön. Leskikuningattaren lisäksi Suomessa oli vuoden 1808 sodan syttyessä kaksi muuta värvättyä kokoaikaista rykmenttiä, Jägerhornin ja Adlercreutzin, ja myös Suomen tykistörykmentti kuului samaan kategoriaan. Savon ja Karjalan jääkärit olivat värvättyjä osa-aikaisia, ne kokoontuivat harjoituksiin kesäisin, mutta elättivät itsensä renkeinä jne. Värvätyt kokoaikaiset jalkaväkirykmentit oli tarkoitettu ensi sijassa linnoitusten varuskunniksi, ja sellaisena Leskukuningatarkin palveli Sveaborgissa (Suomenlinna) vuodesta 1753 lähtien.

Mitä itse kirjaan tulee, niin tunnustan lukeneeni alkupuolen kuvaukset upseeristosta, aliupseeristosta ja miehistöstä ns. kursorisesti, ja keskityin enemmän arkielämän (daily life), koulutuksen (training), ja sodanaikaisten tapahtumien (active service) osuuteen. Noloa kyllä, niistäkin jäi päällimmäisenä mieleen vain pari musiikkiin liittyvää seikkaa, kuten se, että Bernhard Henrik Crusellin (1775-1838) kerrotaan poikasena soittaneen klarinettia rykmentin orkesterissa. Rykmentti soitti myös ensimmäisenä Suomessa sittemmin porilaisten marssina tunnettua marssia, joka vielä Suomen sodan aikaan tunnettiin siitä syystä nimellä Leskikuningattaren marssi.

Takakansi kertoo kirjan paljastavan, että rykmentti oli "competent unit which merited a better fate". Tämä viittaa Sveaborgin antautumiseen. Ilmeistä olikin, että rykmentin sotilaat olisivat halunneet jatkaa taistelua, toisin kuin sen komentaja.

Kirjaa aasinsiltana käyttäen on nyt aika mennä asiaan ja esitellä yksi Turun museokeskuksen sotilaspukukokoelman harvinaisuuksista, Leskikuningattaren rykmentin takki M1779:

Takki on Kustaa III:n käyttöön ottaman ns. kansallisen puvun mallia, jollaiseksi sen helposti olkapäiden koristeista tunnistaa. Itse uniformut eivät järin käytännöllisiä olleet, ja niistä luovuttiin kuninkaan kuoltua. Takin väri on tummansininen (melkeinpä musta) ja käänteet (engl. facings) vaaleanpunaiset. (Kirjan kannessa on kuvattuna Suomen sodan aikainen malli.)

Takki oli aikoinaan esillä muutaman vuoden Suomenlinna-museon perusnäyttelyssä, mutta kovin pitkäänhän vanhoja tekstiilejä ei esillä voi pitää, joten se on palautettu nyttemmin museomme säilytystiloihin.