Kiitokset kaikille sunnuntaina Turun kirjamessujen A-salin jurtassa Miekka Suomessa -kirjan julkaisutilaisuuteen osallistuneille! Vieraanani oli (kuvassa vasemmalla) arkeologi Mikko Moilanen, joka on kirjoittanut julkaisun rautakautta käsittelevän osan. Suomen rautakausi alkaa n. v. 500 eKr. ja jatkuu Länsi-Suomessa n. v. 1150 jKr. tietämille ja Karjalassa vuoteen 1300. Aikakausi on pitkä ja miekkoja löytynyt useita satoja, suurin osa niistä kolmelta viimeiseltä periodilta, merovingi-, viikinki- ja ristiretkiajalta.
Mikon mukaan miekkojen tutkimus on Suomessa ollut vähäistä ja keskittynyt perinteiseen kahvojen typologisiin määrittelyihin, poikkeuksena jo edesmennyt Jorma Leppäaho, joka tutki kuvioteräksisiä säiliä ja säiläkirjoituksia. Viime vuosina uudet luonnontieteelliset menetelmät ja kokeellinen arkeologia ovat kuitenkin avanneet uusia näkymiä.
Mikon erityisalaa ovat säiläkirjoitukset. Suomen löytöaineiston tarkempi läpikäyminen on kolminkertaistanut niiden oletetun määrän 50:stä kappaleesta 150:een. Säiläkirjoituksissa häntä kiehtoo niiden tutkimuksellinen potentiaali. Kaikki Suomen säiläkirjoitukset uskottiin aiemmin Manner-Euroopassa valmistetuiksi, mukaan lukien seppä (tai paja) ULFBERTH, joka lienee joutunut suoranaisen piraattikopioinnin kohteeksi, niin yleinen (ja usein tökerösti tehty) merkintä se on. Mikko on itse kokeillut kirjoitusten valmistusta ja todennut, että niitä saa tehtyä yksinkertaisemmillakin tekniikoilla. Ei ole mitään syytä olettaa ettei niitä olisi tehty Suomessakin.
Mutta kuinka moni osasi lukea latinankielisiä säiläkirjoituksia viikinkiajan Suomessa? Ei välttämättä monikaan, mutta lukutaidottomallekin merkinnöistä oli tullut eräänlainen laadun tae, kuten ULFBERTHin tapauksessa. Mielenkiintoista kyllä, miekoissa ei koskaan esiinny riimuja, vaan tekstit ovat aina latinalaisilla aakkosilla. Muissa asetyypeissä riimuja esiintyy. Kiinnostava mysteeri on myös se, että IN NOMINE DOMINI -lauseella varustettuja miekkoja löytyy Suomesta jo 1000-luvun aineistosta, ajalta ennen ristiretkiä.
Kiintoisa on myös Mynämäeltä löytynyt CONSTANTINUS REX -miekka. Palveliko joku suomalainen varjagikaartissa? Mahdollista, mutta mahdoton todistaa. Miekka voi olla myös jäljitelmä, tarkoitettu antamaan vaikutelma siitä, että kantaja oli kuulunut Bysantin keisarin henkivartiostoon. Saagojen sankareille Konstantinopolin hovissa palvelua pidettiin huomattavana meriittinä ja sitä se oli ilmeisesti viikinkiajan Mynämäelläkin.
Mikolla oli mukanaan yksi kaikkiaan viidestätoista valmistamastaan miekkaennallistuksesta. Messujen teemaan sopivasti sen esikuva on Laitilasta, Kansakoulunmäeltä vuonna 1887 löydetty miekka. Kahva on Petersenin tyyppiä H, joka on yleisin tyyppi Suomessa löytyneissä viikinkiajan miekoissa. Alkuperäisen miekan terä oli poikki, joten terän mittasuhteiden määrittelyyn on käytetty samanlaista, Hollannista löydettyä miekkaa.
Valmistuksessa Mikko pyrkii käyttämään vanhaa rautaa, mutta välttämään konevoimaa, mikä on ollut omiaan herättämään kunnioitusta entisaikojen seppiä kohtaan. Japanin samuraimiekkojen laatu on maailmankuulua, mutta arkeologiseen aineistoon perehtyminen on tehnyt selväksi, että tuhannen vuoden takaiset eurooppalaiset sepät kykenivät työhön, joka hyvin vetää vertoja japanilaismestareiden saavutuksille.
Kuva: TMK/Martti Puhakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti