sunnuntai 8. elokuuta 2010

The Varangian Guard 988-1453

Varjageiksi kutsuttiin idäntien viikinkejä, ja varjagikaarti oli Bysantin keisarin kuuluisa henkivartiokaarti, joka värvättiin Konstantinopoliin saapuneista skandinaaveista ja vuoden 1066 jälkeen yhä enemmän myös anglosakseista, jotka normannivalloituksen jäkeen olivat joutuneet jättämään kotimaansa Englannin. Sotureiden suoranaisena tavaramerkkinä oli pohjoista perua oleva pitkävartinen sotakirves, sama oli myös aiemmin käsiteltyjen galloglassien ase.

Ospreyn Men-at-Arms -sarja käsittää pleitteineen kaikkineen 48 sivua, joten Raffaele D'Amaton kuvaus kaartin vaiheista jää varsin kursoriseksi. Aseille ja muille varusteille omistetaan puolet opuksesta. Kaartin vaiheet ovat ilmeisesti suurimmalta osin peräisin Sigfús Blöndalin kirjasta The Varangians of Byzantium, materiaalisen puolen osalta painotus on varsinkin Bulgarian alueen kaivauslöydöissä.

D'Amaton tavoin myös piirtäjä Giuseppe Rava on Italiasta, Ospreylle hän on tehnyt vasta muutaman työn. Rava on ihan kelvollinen piirtäjä, mutta keskiajan kuvaajana hänen kovana kohtalonaan on tulla verratuksi 2007 kuolleeseen Angus McBrideen. McBriden kuvissa oli aivan omanlaisensa atmosfääri ja itselleni hän on ylivoimaisesti paras Ospreyn piirtäjistä.

MAAn kuvaformaattia ei ole uudistettu joten kuvitus on edelleen mustavalkoista lukuun ottamatta keskiosan kahdeksaa värisivua. Kun lähteet ovat vähissä, on samalle soturille usein koottu kypärä sieltä, miekka täältä ja kilpi tuolta. Näin siis säilyneiden artefaktien osalta. Tekstiilien osalta voi lähteenä olla vaikkapa emalirasian kanteen kuvatun hahmon tunika. Ihmettelen vain eikö cloisonnétekniikka jo sinänsä rajoita sitä miten jotain esinettä tai materiaalia on mahdollista kuvata? Ja toiseen suuntaan: Rava on käyttänyt sivulla 41 olevaa emalityötä mallina ennallistuksen B2 kilpeen ihan yks-yhteen - ja tulos: akolouthoksen (varjagikaartin komentajan) kilpi näyttäää ihan emalityöltä!

Mutta vastuuhan näissä ennallistuksissa on yksistään katsojalla. Kun näitä joskus lapsena katseli kirjoissa niin niissä vielä siihen aikaan luki että "taiteilijan näkemys" (siitä ja siitä historian tapahtumasta). Ehkäpä ilmaisu olisi vieläkin paikallaan.

Ei runtata tämän enempää, sillä lisää ei vähään aikaan ole tulossa. Ospreyn tuleva tuotanto on Amazonissa näkyvillä 9 kuukautta eteenpäin eikä tuossa horisontissa ole AINUTTAKAAN keskiaikaa käsittelevää julkaisua.

EDIT: Poikkeus vahvistaa säännön. Syksyllä ilmestyy uudessa Weapon-sarjassa Medieval Handgonnes.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Varjagikaartia käsitellään monissa enemmän ja vähemmän populääreissä julkaisuissa, mutta käsittääkseni suurin osa Bysanttiin hakeutuneista pohjanmiehistä palveli keisarin laivastossa. Mistäköhän saisi lisää tietoa niistä miehistä? Onko näitä mainittu edes sivujuonteena tuossa Ospreyn kirjassa?

Samaan aikaan, kun suuri kahdenkäden kirves oli varjagien tunnusmerkki ja ammattisoturien käytössä Skandinaviassa, Englannissa ja Irlannissa, tuotiin niitä myös tänne Suomeen. Suomesta on hautalöytöinä koko joukko koristeltuja taistelukirveen teriä, jotka ajoittuvat viikinkiajan loppuun ja ristiretkiajan alkuun. Ne ovat mihinkään veistotyöhön kelpaamattomia sota-aseita.

Lallin kirveen on katsottu keskiajalla symboloineen hänen talonpoikaista statustaan, mutta suuri kahdenkäden sotakirves on ollut täällä pohjolassa ylimysten sota-ase ainakin 1000-luvulta 1300-luvun loppuun.

Hyväri

Kari kirjoitti...

Valtaosin aiheena ovat maataistelut, vain s. 19 on kappaleen verran varjagien roolista merirosvojen jahtaamisessa ym. laivasto-operaatioissa. Ja todellakin kerrotaan useiden venäläisten ja varjagien aloittaneen palkkasoturinuransa laivastossa. Esimerkkinä Harald Sigurdson, jonka saagassa kerrotaaan hänen maksaneen keisarille sata markkaa jokaisesta kaappaamastaan merirosvoaluksesta ja saaneen pitää miehistöineen loput saaliista. Varjagien arvellaan myös muodostaneen osan Paphoksen laivastotukikohdan varuskunnaasta Kyproksella.

Blöndalin opuksen sata ensimmäistä sivua näyttävät löytyvän Googlekirjoista. Pitääpä tutustua olisiko hankinnan arvoinen. Tämän kuukauden non-Osprey-budjetti meni Duffyn linnoitussodankäynnin kakkososan hankintaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...