Operaatio Albion

Ritariklubi on vieraillut Itämeren saarilla aiemminkin, ja 2008 kävimme Viron Saarenmaalla. Kuressaaren linnassa oli näyttely Viron saarten vaiheista toisessa maailmansodassa. Saari oli vallattu vuonna 1941 ja 1944, ensimmäisellä kerralla saksalaisten, toisella neuvostoliittolaisten toimesta. Kummallakin kerralla suunta oli ollut sama: hyökkääjä oli tullut mantereelta Muhun saarelle ja sen yli Saarenmaalle, puolustajan vetäytyessä lopulta saaren eteläkärkeen Sõrven niemimaalle.

Saaret vallattiin kuitenkin myös ensimmäisessä maailmansodassa, lokakuussa 1917, jolloin saksalaiset toteuttivat Operaatio Albionin. Tällä kertaa hyökkäys tuli pohjoisesta, jossa saksalaiset nousivat lokakuun 12. päivän aamuna maihin Tagalahteen (kirjan Tagga Bay) ja  Pammanan niemelle (Pamerort)  Amfibio-operaatiot ovat aina melkoista riskinottoa, niin tämäkin, venäläisten merimiinoitusten ja rannikkotykistön ansiosta. Michael B. Barrettin kirjasta Operation Albion käy kuitenkin ilmi, että venäläisten taistelutahdon romahdus auttoi saksalaisia melkoisesti. Rannikkotykistön miehistöt kieltäytyivät ampumasta ja jalkaväki kapinoi. Kiivaimmat taistelut syntyivät venäläisten yrittäessä tunkeutua saartorenkaan läpi saksalaisten katkaistua vetäytymistien Saarenmaan ja Muhun välisellä pengertiellä.

Tarkoitus oli ollut pakottaa horjuva Venäjä lopullisesti aselepoon, jotta saksalaisjoukot saataisiin vapautettua seuraavaksi kevääksi länsirintaman suurhyökkäystä varten. Mikä tuo vaikutus sitten lopulta oli, on jäänyt arvailujen varaan. Vain reilut kaksi viikkoa myöhemmin bolsevikit kaappasivat vallan ja tekivät  pian aselevon keskusvaltojen kanssa. Jo ennen kaappausta armeijan ylijohdon käsitys oli, että armeija oli lopussa ja aselepo välttämätön.



Bongattuja nimiä:

Vain kolme saksalaista upseeria kaatui, yksi heistä oli sotakirjailija Walter Flex, joka jo sodan aikana tuli tunnetuksi v. 1916 julkaistusta romaanistaan Wanderer zwischen beiden Welten.

Saksalaisen 42. divisioonan esikunnassa palvellut kapteeni Erich Otto Volkmann kirjoitti sodan jälkeen sitä käsitteleviä historiateoksia, ja myös Itämeren taisteluita kuvaavan romaanin, joka perustui faktoihin siinä määrin että sitä on käytetty lähdeteoksena. Volkmanin yleisesitys maailmansodasta suomennettiin v. 1932 nimellä Maailmansota 1914-1918. 

Suomalaissyntyinen kenraalimajuri Nikolai Henriksson ("Nicholai Vladimirovich Ghenrikson") sai johtaakseen Viron saarten puolustusta vastarinnan jo murruttua, joten paljoa ei enää ollut tehtävissä. Mielenkiintoista kyllä Biografiakeskuksen elämäkerta ei kuitenkaan tiedä hänestä mitään helmikuun vallankumouksen jälkeiseltä ajalta.

Ja mitäpä ei Wikipediassa olisi: saksalaisten maavoimien pääosan muodostaneesta 42:sta divisioonasta löytyy oma artikkeli.

Aiheesta lisää:
Barrettin kirjan 67 ensimmäistä sivua Googlekirjoissa.
Gary Staffin meritaisteluihin painottunut luku kirjasta Eagles over the Baltic.


Samaisella matkalla oli tilaisuus käydä Sõrven niemimaan kärjen, Sõrve säären, hiekkasärkällä. Olivatko meren ja eroosion armoille jääneet bunkkerit ensimmäisestä vai toisesta maailmansodasta, venäläisiä vai saksalaisia, en saanut selville. Melankolisen tunnelman ne kyllä maisemalle antoivat.

Viimeinen näkymä on Sõrve säären kärkeen päin. Se on todellakin "Land's End", kuten englanniksi tavataan sanoa. Takana oleva merialue on Riianlahteen johtava  Irben salmi, josta läpimurtautuminen oli saksalaisten laivasto-operaatiolle vuonna 1917 niin tärkeää, ja taivaanrannassa häämöttää Latviaan kuuluva Kuurinmaa, jossa toisen maailmansodan lopussa käydyt taistelut lienevät monille sotahistorian harrastajille tuttuja.