Vaikka kannessa on saksalaissotilas kenttäpuhelimineen, käsitellään kirjassa kaikkea mahdollista viestintää USA:n, Britannian, Saksan, Neuvostoliiton ja Japanin asevoimissa. Kenttäpuhelinten ja -radioiden lisäksi esitellään valopistoolit, savukranaatit, maastoon sijoiteltavat merkkipaneelit, ja jopa käsimerkit. Osansa saavat myös lähettien toiminta ja koirat viestinviejinä. Kirjekyyhkyt ohitetaan maininnalla, mikä ei voi olla harmittamatta meitä Valiantin ystäviä! USA:n merijalkaväen värväämistä navajokoodipuhujista on Osprey aikaisemmin julkaissut opuksen Warrior-sarjassa. Noloa kyllä, sitä ei mainita takakannen sisäpuolen viittauksissa samanaiheisiin teoksiin.
Lisäksi käsitellään mm. koodikirjaimistoja ja morsekoodia (morsetus kantoi tuon ajan radiotekniikalla huomattavasti kauemmas kuin puheääni), ajan määrittelyä eri puolilla maapalloa toimittaessa sekä salaisten asiakirjojen salaisuusasteen luokitteluja. Brittien salaisin oli "most secret" (kaikkein salaisin), jonka jenkit helposti kuulivat "almost secret" (melkein salainen), minkä johdosta informaatio saattoi päätyä tiedotusvälineillekin!
Nippelitiedolla brassailijoille tämä on oikea kultasuoni. Tiesittekös sitäkään, että kun muut suurvallat käyttivät mustaa puhelinjohtoa, käyttivät japanilaiset keltaista? Perustelu: ei sitä johtoa kuitenkaan ilmasta näe, tärkeämpää on, että oman puolen johdonkorjaajat pystyvät sitä seuraamaan.
***
Riihimäellä toimii puolustusvoimien viestiaselajin Viestimuseo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti