lauantai 24. huhtikuuta 2010

Galloglass 1250-1600: Gaelic Mercenary Warrior

Ospreyn Warrior-sarjan numero 143:n aiheena olevat galloglassit lienevät suomalaisille melko tuntemattomia. Lyhyesti sanottuna kyseessä ovat keskiajan lopulla Skotlannin länsirannikolta ja saarilta Irlantiin pestautuneet palkkasoturit, joiden tunnuksena oli (rengas)haarniska ja varreltaan miehenmittainen kirves, jonka juuret periytyivät skandinaavien sotakirveisiin. Yhdessä ratsuväen ja kevyen jalkaväen (kern) kanssa he muodostivat Irlannin heimopäälliköiden aseväen.

Galloglassit olivat siis alunperin skotteja, mutta ajan myötä mukaan värvättiin irlantilaisia ja itse asiassa he suurelta osin lienevät irlantilaisia olleetkin. Fergus Cannanin esimerkikseen valitsema kuvitteellinen soturi on juuri köyhä maalaispoika vailla muita toimeentulon mahdollisuuksia kuin aseisiin tarttuminen. Warrior-sarjan ideana oli alunperin kuvata juuri esimerkkiyksilön kautta soturin/sotilaan elämää. Tästä on nykyään useimmiten luovuttu, mutta hauskaa että tässä on käytäntöön palattu.

Virkistävää on myös ettei itsekin kelttisukua oleva Cannan todellakaan romantisoi aihettaan. Myöhäiskeskiajan Irlannin elämä oli köyhää ja väkivaltaista ja galloglassien taistelutehtävätkin liittyivät useimmiten loputtomiin karjavarkauksiin eri klaanien välillä. Riesa ja vitsaus nämä kirvesmiehet olivat myös niille, joita heidän oli määrä suojella. Talonpoikien koteihin majoitetut soturit söivät ja joivat talon tyhjäksi ja öykkäröivät miten tahtoivat. Mieleen tuli että Suomen nuijasodan aiheuttanut linnaleiri lienee ollut jokseenkin samanlaista menoa.

Tositaisteluun jouduttaessa soturietiikka edellytti galloglassien taistelevan kuolemaan saakka ja näin usein tapahtuikin. Irlantilaisten perinteinen sodankäynti oli perustunut väijytyksiin ja kahakointiin, skotit eivät sen sijaan kaihtaneet suoraa lähitaistelua, johon galloglassien haarniskointi ja aseistus antoivat edellytykset. Taistelussa soturilta odotettiin hurjuutta, tämän kääntöpuoli oli hävinneitä (siviilejä myöten) osoitettu raakuus. Cannanin sanoin galloglasseissa yhdistyi "keskiajan skottien äärimmäinen väkivaltaisuus ja irlantilaisten anarkistinen nihilismi (!)".Galloglassien tuhoksi koitui lopulta Elisabeth I:n ajan englantilaisvalloitus ja he katosivat 1600-luvun alussa.

Nimestään päätellen ilmeistä kelttiperää oleva Seán Ó'Brogáin on Ospreyn kuvittajana keskitasoa. Aseita ja varusteita ei ole kuvattu yksityiskohtaisesti kuten vanhemmissa ja paremmissa Warrioreissa oli tapana, vaan kaikki värikuvaennallistukset kuvaavat tilannnenäkymiä koulutuksesta, majoituksesta tai taisteluista. Värejä on nykyään muuallakin kuin ennallistuksissa ja ennallistusten sijoittaminen muun tekstin sekaan kuvateksteineen on kieltämättä selkeä plussa niihin aikoihin jolloin ne painoteknisistä syistä olivat erillään, kuvat keskellä ja tekstit lopussa.

4 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Ei liity Irlannin kirvesmiehiin mitenkään, mutta Salmen blogi "Muistaakseni" on niin hulppea tietolaari mm. Turun linnasta ja keskiajan/renessanssin kulttuurista että lisäsin linkin hänen blogiinsa.

Salme kirjoitti...

Kiitos Kari. Nyt alkaa tulla paineita, vaikka blogini nimi "Muistaakseni" kertoo jotain. En linkitä enkä tarkasta asioita oikean tutkijan tavoin uskollisesti niinkuin sinä.

Kari kirjoitti...

Äh mää ny mitään mistään tiedä kunhan kirjoittelen. Mutta muistat varmaan miten paljon museossa on puhuttu "hiljaisesta tiedosta" ja miten sen siirtäisi eteenpäin? Sähän teet juuri sitä enkä tiedä mikä parempi tapa olisikaan kuin tällainen blogi?

Kari kirjoitti...

Irlantilainen historianelävöittäjä galloglassina

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...