keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Keisareiden iso hali

Neljäs ristiretki ja Konstantinopolin ryöstö vuonna 1204 antoi venetsialaisille tilaisuuden täydentää huomattavassa määrin materiaalista kulttuuriperintöään.

Yksi tunnetuimmista hankinnoista oli tämä, Tetrarkkeina tunnettu veistosryhmä. Tetrarkia oli keisari Diocletianuksen kehittämä hallintojärjestelmä, jossa Rooman valtakunta oli jaettu kahden augustuksen ja näiden varamiesten kahden caesarin kesken. Augustuksen siirtyessä syrjään heidän tilalleen tulisivat caesarit joiden tilalle puolestaan valittaisiin uudet caesarit. Nelivalta ei kuitenkaan toiminut, vaan järjestelmä hajosi pian Diocletianuksen jälkeen.
Kuten tästä kuvasta näkyy, eivät augustus/caesar -parit alunperin olleet yhdessä. Jotain näyttää myös puuttuvan...
















...ja puuttuva osa on tässä. Kuva on Wikipediasta ja kivi itse Istanbulin Arkeologisessa museossa. Yhden sotilasjuntan jäsenen kantapää jäi siis kiireessä Konstantinopoliin!

Byzantium 1200 -projektin sivuilta löytyy ennallistus rakennuksesta jossa nuo patsaat aikoinaan sijaitsivat. Tätä nykyä ne ovat kiinnimuurattuina Venetsian Markuksenkirkon nurkkaukseen.

Kannattaa myös huomata että kivi on porfyyria, jota värinsä vuoksi pidettiin Bysantissa erityisessä arvossa, olihan purppura keisarin tunnusväri. Keisarin lapset synnytettiin keisarillisen palatsin purppurakamarissa, josta johtuen heillä oli oikeus käyttää arvonimeä Πορφυρογέννητος eli Purppurasyntyinen. Aitoa keisarillista purppurakiveä sai vain Egyptistä, paikasta nimeltä Mons Porphyrites, joka puolestaan sijaitsee suomalaistenkin suosiman Hurghadan lomakohteen lähellä.

3 kommenttia:

Salme kirjoitti...

Lueskelen matkan jälkeen, mitä mielenkiintoista Kari on kirjoitellut. Arkkitehti/taiteilija Liisa Kanervan teoksessa Arkkitehti värejä etsimässä (Salon taidemuseon julkaisuja 10, 2007) kerrotaan, kuinka Murex brandaris-kotilasta saatiin voimakasta puhdasta punaista purppuraa ja Murex trunculuksesta sinisen vivahtavaa punaista. Kallista, kallista, joten pitäydyn jo ajanlaskumme alussa tunnettuun jäljitelmään, joka antaa puuvillalle hienon purppuravärin. Tuo ihmeaine on musikkamaito.

Kari kirjoitti...

Varmaankin mustikkamaito? Haa, siinäpä ideaa historianelävöittäjille: Tacituksen ajan fennit metsissään, "suojassa jumalilta ja ihmisiltä", valmistamassa Rooman senaattoreiden purppuraraitaisia toogia piraattikopioina... :-)

Mullakin on toi Liisan kirja, sain sen häneltä viimeksi tavatessamme. Onhan siitä jo aikaa, terkkuja Liisalle jos hänestä kuulet! Kirjan lähdeluettelossa mainittiin Martin Kempin teos "The Science of Art", jonka siltä istumalta tilasin Amazonista. Aika järkäle kirjaksi, kertoo perspektiivin kehityksestä länsimaisessa taiteessa... ehtisi vain lukea ja kommentoida.

Salme kirjoitti...

Kerron terveisiä sähköisesti. Liisa, oiva tutkijamme, on tällä hetkellä Vatikaanissa. Saat olla varma, että ensi keskiaikatapahtumassa esittelemme tuon oivan mustikkamaitoreseptin. Tänään muuten sovin arkeologiemme kanssa 3.-4.7. ohjelmanumerosi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...