maanantai 11. lokakuuta 2010

Venetsia, osa II

Rialton sillan nykyinen versio on vuodelta 1591, mutta Canal Granden ylittävä silta tällä paikalla on ollut 1100-luvulta alkaen.


Banderollin mainostama Festa del Redentore on heinäkuun kolmantena viikonloppuna pidettävä juhla vuoden 1576 ruton loppumisen muistoksi. Ovatkohan nämä kaikenlaiset ruttojuhlat jotenkin katolisten maiden ilmiö? Eikö vuosien 1710-11 ruton päättymisestä saisi Turkuunkin juhlaperinteen ilotulituksineen ja muine huveineen? Itse asiassa tuosta Turun viimeisestä rutosta tulee kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 kuluneeksi tasan 300 vuotta... Tässäpä idea vapaasti käytettäväksi!

Sillalta avautuu näkymä mm. Palazzo dei Camerlenghiin vuodelta 1528. Rakennuksessa toimivat aikoinaan kaupunginkamreerit (camerlenghi) ja pohjakerroksessa oli vankila.


Vastarannalla sijaitsee 1508 valmistunut Fondaco dei Tedeschi, alunperin saksalaisten kauppiaiden varasto ja asunto. 1900-luvulla siinä toimi pääposti, mutta nykyisin rakennus kuuluu Benettonille.


Molemmat rakennukset ovat sillasta pohjoiseen. Myös näkymä etelään kertoo, että vilskettä Suuren kanavan rannoilla riittää.


Kaikesta vilskeestä huolimatta hiljaiset sivukujat ovat vain muutaman askelen päässä.




Ja todellakin voi aivan sattumalta löytää kuuluisimpiakin nähtävyyksiä, kuten Palazzo Contarini del Bovolon kierroportaat 1400-luvulta.


Gondoliajelu Venetsiassa on turistikliseistä suurimpia, joten täytyihän sitä kokeilla! Veteen ei totta vie tehnyt mieli työntää kättään, mutta omanlaisensa tuo gondoliperspektiivi on.




Reitti kulki San Marcon aukioln kulmilta Suurelle kanavalle ja takaisin, eli Rialto nyt sorsaperspektiivistä.


Kavalkadi palatseista. Vasemmalla 1400-luvulla rakennettu Palazzo Bembo, jossa syntyneen kardinaali Pietro Bembon kertovat matkaoppaat kirjoittaneen yhden ensimmäisistä italian kieliopeista.


Palazzo Farsetti eli Ca'Farsetti on 1200-luvulta ja oman matkaoppaani mukaan kuulemma kaupunginvaltuuston käytössä. kuka tuossa kuvassa lienee, jäi tietymättömäksi.


Ja sitten muuten vain lisää palatseja, vettä ja venetsialaista dekadenssia ja tyyliä...








Venetsian "uppoamisesta" muistan lukeneeni uutisia koko pienen ikäni, samoin erinäisistä suunnitelmista sen torjumiseksi. Ainakin se on tosiasia, että lähinnä vettä oleva kerros vaikutti monissa taloissa hylätyn asumiskäytöstä vedennousun aiheuttaman kostumisen myötä.

Gondoliajelu alkoi ja päättyi Bacino Orseolon gondolisatamaan. Nimensä paikka on saanut Pietro I Orseolosta, joka perusti paikalle pyhiinvaeltajahospitsin vuonna 977.



Mutta niin oli Venetsian päivämme päättymässä ja oli aika palata tilausvaporettolla Tronchettoon ja sieltä hotelliin Mestreen. Vaporetton lähtöpaikka oli vastapäätä San Giorgio Maggioren saarta ja sen samannimistä kirkkoa.


Laitetaan tähänkin kirjavinkki lopuksi. Viipyipä Venetsiassa lyhyeen tai pitkään, WSOY:n Kaupunkikirjojen Venetsia ja Veneto on ehdottomasti hyvä hankinta. Lisäksi kirja kattaa koko Venetsian muinaisen terraferman aina Gardajärven rannoille saakka.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kahvipaketin kyljessä oli kuva Rialton sillasta. Googletimme sen ja päädyimme blogiisi. Olipa mielenkiintoinen juttu, kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Etsin linkkiä Venetsian Bysantin taiteen museoon, sitä en löytänyt, mutta oli kiva katsella kuvia ja lukea nähtävyyksistä. olen vieraillut Venetsiassa monesti, mutten kyllästy koskaan. Ensi kesänä jälleen......

Kari Hintsala kirjoitti...

Onko Venetsiassa varsinaisesti Bysantin taitelle omistettua museota? Koko kaupunki itsessään on kyllä sellainen... Niin, ja itsekin sinne uudelleen haluaisin. :-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...