Sotilasmuodin koristeellisuus saavutti tuolloin huippunsa. Takit lyhenivät entisestään, niiden leikkaus oli äärimmäisen tiukka, eikä sotilaan mukavuutta lisännyt korkea pystykauluskaan. Päähineenä oli usein silinterin sotilaallinen serkku shako eli tsako, krenatööreillä myös karhunnahkamyssy (tuttu näky Buckinghamin palatsin edustalla edelleen). Pukujen paraativersiot oli koristeltu jos jonkinlaisin egiletein ja nauhoin ja päähineet plyymein.
Pukujen kirjo oli suuri, mutta jonkinlaisena sääntönä voi pitää, että jokainen, jolla siihen mahdollisuuksia oli, yritti näyttää niin husaarilta kuin suinkin. Tätä alunperin unkarilaisen kevyen ratsuväen vaatepartta olivat omimassa niin kevyt jalkaväki (jääkärit) kuin varsinkin kenraaleiden adjutantteina palvelevat nuoret aatelismiehet. Epäilemättä tavoitteena oli vastakkaisen sukupuolen suosio, onhan husaareiden galantti maine säilynyt operettien ansiosta nykypäiviin saakka.
Digby Smithin An Illustrated Encyclopedia of Uniforms of the Napoleonic Wars on Amerikan vapaussodan sotilaspuvuista kertovan rinnakkaisteoksensa tavoin massiivinen katselmus aikakauden armeijoihin. Pääpaino on suurvaltojen joukko-osastoissa; esim. Tanska ja Ruotsi ovat saaneet yhdessä vain yhden aukeaman osakseen! Ruotsin armeijan suomalaisten rykmenttien pukuja ei kirjassa ole ainuttakaan, mutta kirjan ansiot ovat jälleen siinä kansainvälisessä yleiskuvassa, jonka tällainen teos antaa.
Laitetaanpa mukaan muutama kuva Pariisin sotamuseosta, tasoltaan Ospreyn "author's collection"-luokkaa, myönnän, mutta täytyyhän tässä päästä elvistelemään siellä käynnillään. Voi pojat että sitä nähtävää riittikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti