perjantai 11. kesäkuuta 2010

Amerikan vapaussodan univormut

Kyllä on taas kirjalla nimeä: An Illustrated Encyclopedia of Uniforms from 1775-1783 The American Revolutionary War ja parahultainen alaotsikko päälle. Mutta paljon on sisältöäkin, yli 300 tasokasta väripiirrosta Amerikan vapaussotaan osallistuneiden joukko-osastojen sotilaspuvuista + jotain toinen mokoma päähineitä ja rensseleitä, lippuja ja soittimia, onpa muutama sotalaivan profiilipiirroskin.

Tekijöinä ovat urakoineet alalla jo pitkään vaikuttanut Digby Smith (alias Otto von Pivka), Kevin F. Kiley ja koko joukko taiteilijoita. Tämänlaajuista teosta niinkin tulkinnanvaraisesta aiheesta kuin 1700-luvun univormut lienee mahdotonta tehdä ilman detaljivirheitä ja näitä näytti jo Amazonin arvosteluihin kirjatun. Mutta jos jätetään pilkunviilaus nappien ja nauhojen osalta sivuun, voidaan sanoa että tässä on varsin komea opus 1770-80-lukujen länsimaisesta sotilasmuodista, brittien ja amerikkalaisten lisäksi Amerikassa taisteli nimittäin myös ranskalaisia, espanjalaisia ja (brittien värvääminä) Saksan pikkuvaltioiden sotilaita.

Millaista ajan sotilasmuoti sitten oli? Takit olivat keventynet ja lyhentyneet vuosisadan alusta ja niiden liepeet oli nyt kiinnitetty pysyvästi taakse, näin syntyneestä hännystakista kehittyi siviilipuolella myöhemmin frakki. Asetakin väri alkoi kansallisella tasolla jo yhtenäistyä (brittien punainen, ranskalaisten valkoinen jne.), jolloin rykmentit yksilöitiin antamalla niille oma tunnusväri takin käänteisiin, joita oli rintamuksessa, hihansuissa ja kauluksessa (engl. facing colour). Kolmikolkkahattu oli jo tylpistynyt etukulmastaan ja muuttuisi myöhemmin kaksikolkkahatuksi. Krenatöörien päähineinä olivat jo jonkin aikaa käytössä olleet karhunkarvamyssyt, mutta jääkäreiden (light infantry) päähineiksi sommiteltiin melko kirjava mallisto lierittömiä pyöreitä hattuja. Viimeksi mainituista muutamissa on selvää roomalaiskypäröiden jäljittelyä, merkki muotiin tulleesta uusklassismista.

Hyvä yleisteos aiheesta kiinnostuneille, ja hinnaltaan todella edullinen verrattuna vaikkapa siihen että keräisi saman verran materiaalia Osprey-läpysköinä.

EDIT: Digby Smithin kirjailijanimen alkuperä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko tietoa mistä syystä tällainen taiteilijanimi tuli käyttöön?

Kari kirjoitti...

Löytyy lisäämäni linkin takaa, tässä lyhyesti:

The curious Nom De Plumbe of Otto Von Pivka has suffered from much conjecture regarding its origin. As a member of H.M.Forces, any published work had to go through a convoluted process of Whitehall bureaucracy. In order to avoid this, Digby sought anonymity behind the name Otto Von Pivka. The name was entirely of his own making. The Otto came from his school days German lessons. All students in class were referred to by the German translation of their names. There being no obvious substitute for 'Digby' he was simply named 'Otto'. The Pivka refers to a Prussian Drum Major of the 1870's who, to the Austrians, represented everything pompous, overbearing, bullying and ridiculous about the Prussians.

metsis kirjoitti...

Eikös sininen takki ja valkoiset housut olleet ranskalaisten ”kansallinen” väri? Ainakin Ranskan vallankumouksen ja sitä seuranneina Napoleonin sotien aikana tuo sinivalkoinen yhdistelmä on ollut ranskalaisille tyypillistä. Tosin aivan Napoleonin sotien lopun yleisessä pulassa ei enää mm. brittien kauppasaarron takia sinistä indigoväriä ollut saatavissa, joten ranskalaiset taistelivat silloin likaisen valkoisissa univormuissa.

Mutta Yhdysvaltain vapaussotaan palatakseni... Siirtokuntien armeijalla (Continental Army) oli aluksi pulaa kaikesta, ml. univormuista. Ranskan tultua hätiin sieltä saatiin käsittääkseni juuri noita sinivalkoisia univormuja. Muilla kuin varsinaisilla Siirtokuntien armeijan joukko-osastoilla säilyivät kirjavat univormunsa. Maineikkaan sarjakuvapiirtäjä Hugo Prattin varhaiseen tuotantoon kuuluu teos nimeltä Fort Wheeling, jossa esiintyvät rajajääkärit, rangerit, vihreine ”maastopukuineen” ja hattuineen, jotka toivat mieleeni nykyiset Yhdysvaltain rangereiden lippalakin.

Kari Hintsala kirjoitti...

Kyllä Ranskan "vanhan vallan" aikaisen linjajalkaväen takki oli (luonnon)valkoinen. Ranskalla oli myös paljon ulkomaalaisosastoja, joista esim. "saksalaiset" rykmentit puettiin siniseen, niin myös Royal Suedois, "Kuninkaallinen ruotsalainen", jonka miehistö oli Saksan valtioista, mutta upseereissa paljon ruotsalaisia ja siten myös suomalaisten aatelissukujen (mm. Armfelt) edustajia.

Vallankumousarmeijoiden takinväriksi tuli sininen. Tosin 1806 kokeiltiin paluuta valkoiseen, mutta (kuulemma) veri näytti niin pahalta niissä, että palattiin siniseen, eikä malli ehtinyt kuin muutamien rykmenttien käyttöön. Indigon korvikkeena käytettiin värimorsinkoa.

metsis kirjoitti...

Tähän tilanteeseen sopii siis kätevä englanninkielinen lausahdus: I stand corrected. :-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...