Torin helvetti, piru ja kirkko

Italian ja museoesineiden väliin matkamuistelmia lähiulkomailta. Kesän 2010 Viron matkalla käytiin myös Pärnusta koilliseen sijaitsevassa Torin kauppalassa. Viro on melkoisen lattana maa, joten Torin luonnonhistoriallinen nähtävyys, jyrkkä hiekkapenkka, pistää todella silmään.

Pärnujoki syö penkkaa koko ajan, mutta tässä se, mitä Torin helvetiksi kutsutusta luolasta on jäljellä.

Kuva luolasta joelle päin, takana silta, jolta ensimmäinen kuva on otettu.

Hiekkapinta on houkutellut sukupolven toisensa jälkeen kaivertamaan nimiään. Törmä on niitä aivan täynnä, ja vanhin bongaamani vuodelta 1907, varsin hyvin sateet kestänyt, jos pitää paikkansa.

Jyrkänteen laella on piru itse.

Paikallaan on hän ollut vuodesta 1959, jos kiven teksti mitään osviittaa antaa. Virontaitoisemmat voivat klikata kuvaa suuremmaksi ja tulkata kommentteihin.

Melko sympaattiselta vaikuttaa piru virolaisessa kansanperinteessä. Liekö mitään tekemistä sen kanssa, että virolaiset ovat tiettävästi maailman vähiten uskonnollinen kansakunta?

Oli miten oli, pirun vieressä on portti Torin hautausmaalle...

...ja tie Torin kirkolle.

Kirkon vierellä on Viron vapaussodan muistomerkki vuodelta 2003. Pyhä Yrjö (Jüri) on siinä listimässä jälleen kerran yhtä lohikäärmettä, mutta myös toinen luontokappale, hevonen, ansaitsee tässä yhteydessä huomiota. Torin seudulla on harrastettu hevosjalostusta vuodesta 1854 ja se on Torinhevosen kotipaikka.

Saksalaiset tuhosivat kirkon vetäytyessään syyskuussa 1944, eikä neuvostohallinto sallinut sen korjaamista. Uuden itsenäisyyden aikana se on entisöity ja omistettu toisessa maailmansodassa kuolleille virolaissotilaille, kuten kyltit ovensuussa kertovat, tässä niistä yksi.

Sisätilat ovat luterilaiseen tapaan hillittyjä. Alttarin muodostavat jauhinkivet kuvaavat virolaisten jauhautumista historian myllyssä.

Kuvasta vasemmalle on uurnaseinä, jonka yhteydessä oli valokuvia siitä, miltä kirkko ennen kunnostusta näytti.

Kirkon seinien suurilla kivitauluilla on kuolleiden nimiä. Jos oikein ymmärsin, kyseessä ovat nimenomaan Viron vapaudenristin haltijat, siis vapaussotaan osallistuneet, jotka kaatuivat tai menehtyivät leireillä toisessa maailmansodassa.

Tarkemmin katsoen monien tie on todellakin päättynyt Gulagin eri leireillä.

StepLag lienee suomeksi "Aroleiri", mikä toi mieleeni erään Solzhenitsynin teoksen, mahdollisesti Ensimmäisen piirin. Vangit pohtivat siinä, mikä runoilija vankileirihallinnossa oikein vaikuttaakaan: Aroleiri, Metsäleiri, Niittyleiri...

Vaikuttava paikka kyllä.