Iltapäivällä mentiin paikan päälle. Katoksineen ja suorakulmaisine kaivantoineen näkymät olivat paljolti samankaltaiset kuin kahtena edellisenä kesänä.
Ruohosella oli esitellä rakennuksen pienoismalli skaalassa 1:200. Tulkintaa toki kivijalasta ylöspäin, mutta se tiedetään että rakentamisessa ei käytetty tiiliä, laastia tai lasia, kaikki vasta seuraavan vuosisadan (1200-luku) uutuuksia.
Hautausmaan aita pohjoiseen suuntaan löytyi tänä kesänä ja alueen laajuus saatiin selville. Suurimmat kivet takana eivät ole kuuluneet aitaan vaan tuotu myöhemin.
Hautoja on kaikkiaan n. 300, lounais-kaakkois-suuntaisia kuten kirkkokin. Kokonaan on kaivettu muutamia, kuten tämä jossa lepäsi (pää tämänpuoleisessa päässä) vaaleatukkainen nainen, jonka hiuspehko ja kaikki hampaat olivat säilyneet. Luonnontieteellisin tutkimusmenetelmin hiuksista ja hampaista voi saada valtavan paljon informaatiota. Mitä Ristimäen blondista tuleekaan paljastumaan?
Esiin on kaivettu muös punainen tukkapehko, tosin hiukset voivat olla myös maaperän värjäämiä.
Myös hieno helmikaulanauha on kaivettu esiin.
Lasihelmet ovat Itämeren piirin tuotantoa.
Kirkko oli myös sijoitettu Aurajokilaakson maastomalliin.
Bonuksena käytiin myös seudun kahden muun metsäsaarekkeen muinaisjäänteillä, Ristimäki 2:n rautakautisella polttokenttäkalmistolla (kattopelti on heinäladon kattoa)...
ja Wiltsunkivellä, joka on saksalaisen arkeologiopiskelijan 2012 löytämä kuppikivi. Kivi itse on räjäytetty 1970-luvun alussa suunnitellun rakentamisen tieltä.
Kuppien sijoittelu kahteen riviin on Aurajokilaaksolle ja kait muullekin Varsinais-Suomelle tyypillistä.
Ravattulan Ristimäki -hanke
Suomen muinaistutkimuksen tuki ry.
2 kommenttia:
Mitä? Onko mahdollista, että helminauhassa on säilynyt noin kirkkaat värit?? Upea!
Vastaavia helmiä on toki muiltakin arkeologisilta löytöpaikoilta. Harvinaista ovat ihmisjäänteeet ja niiden avaama mahdollisuus informaatioon paikalla eläneistä ihmisistä. :-)
Lähetä kommentti