Tilanhoitaja piti pitkän ja perusteellisen (oppaan tulkkaaman) esitelmän calvadoksen valmistamisesta, ja siitä miten juuri heidän seutunsa tuote on sitä parasta laatua.
Sitten katseltiin tuotantovälineet eli tislauslaite...
ja monenkokoisia, -muotoisia ja -ikäisiä säilytysastioita joissa jaloa juomaa kypsytellään useita vuosia.
Monenlaisten calvadokseen (ja vaikkapa tynnyreiden merkintöihin) liittyvien tarinoiden jälkeen oli vihdoin maistiaisten vuoro. Tarjolla oli tilan siideriä ja eri pituisia aikoja kypsytettyä calvadosta pikkusuolaisen kera.
Tilan erikoisuus oli calvados, jossa uiskenteli ehta omena. Pullo asetetaan oksaan kukkimisvaiheessa. Onnistumisprosentti ei järin suuri ole, mutta on parantunut vuosien mittaan. Ja hintahan on erikoisuudessa toki sen mukainen.
Calvadosta ei kuulemma Ranskassa, Normandiaa lukuun ottamatta, juurikaan juoda, ja suurin osa tämänkin tilan tuotannosta meni vientiin. Ehkä Aki Kaurismäen elokuvat ovat antaneet asiasta hieman väärän kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti