Ruukki on paikkakunnalla toiminut vuodesta 1686, mutta ihan niin vanhaa ei rakennuskanta ole, ja masuunithan täytyi joka tapauksessa uusia määräajoin. Tämä on 1920-luvulta.
Vesivoimansa se on saanut tästä kauniista patoaltaasta.
Ympärillä on kaikenlaisia raudantuotantoon liittyviä jäänteitä. Malmi tuotiin aikoinaan laivoilla Ruotsista; kalkkia, hiiltä ja vesivoimaa oli omasta takaa.
Ruukin työväkeä varten rakennettiin asuntoloita, jotka kaikki saivat jonkin lempinimen. Tämän nimi on Slaggis, johtuen rakennusmateriaalista slagista eli raudan valmistuksesa masuunista ennen rautaa valuvasta kuonasta joka valettiin isojen tiilien muotoiseksi.
Asuntolan tapauksessa slagiseinät oli rapattu peittoon, mutta niin ei ole laita rantaan 1800-luvulla rakennettujen 11 hiiliuunin osalta.
Slagi on aika jännä materiaali, paikoin malakiitin vihreää tai lasimaisen kiiltävää. Siitä tehtyjä rakennuksia on muissakin etelärannikon ruukinkylissä, mutta kovin kauas sitä ei ilmeisesti ole kannattanut kuljettaa.
Kahvilla käytiin Söderlånvikin kartanossa, ei tosin itse museossa (jossa joskus aiemmalla, esidigitaalisella Kemiönretkellä muistan käyneeni) vaan vaih kahvituvassa, mutta hieman ehti sielläkin ihastella punaisia mökkejä.
Amos Andersonin autotalli ei heti näyttänyt kovinkaan kummoiselta...
vaan takanapa odotti peräti klassillinen näkymä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti