Esinepuolella ollaan hopean ja uushopean parissa. Ensinmainittu on museolaiselle siitä mukava materiaali että esineisiin on laki vaatinut merkittäväksi valmistajan, valmistuspaikan ja valmistusvuoden. Jälkimmäiseen ei, mikä tietysti on ajoituksen kannalta harmillista, ja esinetyyppeinäkin ne sijoittuvat kertaustyylien kauteen, toki myös niiden jälkeiseen aikaan.
Esineitä on valtavasti myös Jalomäen umpipihassa, jossa tosin en ole käynyt, mutta jonka omistajan kirjoittaman julkaisun hankin viime joulukuussa, ja joka tuli myös luettua mitä kaikista hankinnoista ei voi sanoa.
Sisustusreportaasit ovat lehden vakiokamaa, joita en yleensä kommentoi, mutta nyt huomasin että Näsegårdin kartanossa on sama Nils Schillmarkin muotokuva Fredrik Anders Jägerhornista kuin Turun linnan kustavilaisessa ruokasalissa. Meidän taulumme tiedoissa siitä kerrotaan maalatun toisinto professori G. Wendtille Helsinkiin.
Luupin alla -osio pitää tälläkin kertaa mainita, sillä pääkaupunkilaisten harmiksi ruotsalaisesta vuoden 1864 karttapallosta löytyy mm. Turku muttei Helsinkiä! Syyksi epäillään jopa kannanottoa Suomen menettämisestä Venäjälle 1809.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti