Ruotsin kuninkaiden voitonmerkit

Vaihteeksi kirja museon käsikirjaston hyllystä, In Hoc Signo Vinces - A Presentation of The Swedish State Trophy Collection vuodelta 2006. Aiheena on, kuten nimikin sanoo, Ruotsin valtiolle aikojen saatossa kertynyt trofeiden eli voitonmerkkien kokoelma. Muusta sotasaaliista trofeet eroavat siinä, että ne on vallattu viholliselta taistelukentällä eli ne ovat todellakin "voitosta kertovia merkkejä".

Aivan erityisesti sellaisia olivat liput, joiden edessä sotilaat vannoivat valansa ja joita heidän tuli puolustaa viholliselta viimeiseen saakka. Joukko-osaston saaliiksi saatu lippu oli siten varma todiste osaston tuhosta. Lippuja oli taistelukentällä paljon, jokaisella komppanialla omansa, joten katastrofaalisen tappion tullessa nitä saattoi jäädä myös saaliiksi uskomattoman paljon. Vuonna 1703 Saločiain/Saladenin luona (nykyisessä Liettuassa) saavutettin venäläisistä  (muutoin melko unohduksiin jäänyt) voitto, jossa saaliiksi jäi yli 1000 (!) erilaista lippua, määrä joka vastaa kaikkiaan 2/3 kaikista venäläisistä trofeista.

Liput saattoivat olla taistelun kuluttamia saaliiksi joutuessaan, mutta niiden myöhempi roikottaminen ympäri Tukholmaa mitä vaihtelevimmissa oloissa lienee aiheuttanut suurimmat vauriot, ja ovathan tekstiilit ylipäätään hauraita esineitä. Suurvaltakaudella trofeille kaavailtiin omaa rakennustakin, mutta sellaista ei kuitenkaan tullut, vaan liput roikkuivat pitkään mm. Riddarholmin kirkossa, jonka tulipalosta ne vuonna 1835 vain täpärästi pelastettiin.

Kirja koostuu eri alojen asiantuntijoiden artikkeleista, ja lippujen keskeisen aseman vuoksi suurin osa on monografioita niihin liittyvistä teemoista, kuten heraldiikasta, ikonografiasta tai lippujen sisältämistä kirjoituksista. Myös kuviointien tekniikkaa ja kankaiden alkuperää on ruodittu. Venäläisten lippujen silkki oli usein peräisin suoraan Kiinasta, ja aika veikeästi ne saivat tavallaan kaksinkertaisen uskonnollisen sisällön, kun buddhalaisella symboliikalla kuviokudotusta kankaasta tehtiin ortodoksisia symboleja esittävä lippu.

Muina trofeina on käsitelty soittimet (huilut ja rummut), kaupunkien avaimet, sekä tykit, jotka eivät varsinaiseen trofeekokoelmaan kuulu, ja joita on säilynyt suhteessa varsin vähän. Syynä oli niiden kierrätys omaan käyttöön, tai vaikkapa se, että Tukholman ritarihuoneen edessä oleva Kustaa Vaasan patsas valettiin 1700-luvulla saalistykkien pronssista. Erikoisuutena on esitelty turkkilaisilta Wienin luona 1683 vallattu loistelias teltta, joka joutui Kaarle XII:lle tämän vallattua sen Saksin herttuan August Väkevän kuormaston mukana. Teltta oli sittemmin kuningassuvun omistuksessa, ja mm. Kustaa III käytti sitä "turnajaisissaan".

Museoon trofeet päätyivät jo vuosisata sitten, ja viime vuosikymmeninä niitä on myös konservoitu. Kirjan kuvista näkee, että liput ovat oikeastaan kaikki enemmän tai vähemmän tuhoutuneita. 1600-luvulla ne kuitenkin dokumentoitin piirtämällä, ja monista ainoa jäänne onkin tuolloin tehty piirros. Kokoelma kuuluu nykyään Ruotsin sotamuseolle, jonka perusnäyttelyssä on niistä osa esillä. Kirjan lopussa on niistä (kaikkiaan 32 kpl) esittely. Tässä hämärä kuva vuodelta 2010, ymmärrettävästi luksimäärät ovat tällaisen aineiston vitriineissä varsin vähäiset.

Trofeekokoelma esiteltiin Kuninkaittemme jäljillä -sarjan jaksossa 7/10.