...aina siihen asti kun asiat olivat toisin päin. Aika rautaisia miehiä tosin tarvittiin laivojen rakentamiseen niittaamisen aikakaudella (joka Suomessa jatkui 1900-luvun puoliväliin).
Niittipyssyjä Turun museokeskuksen kokoelmista. Minulle käsittämättömistä syistä niiden slanginimeksi on luettelotietoihin merkitty "mummu".
Mutta jäävätkö rautakourien haalarit lopullisesti naulaan? Tätä kirjoitettaessa Pernon telakan kohtalo on edelleen vaakalaudalla.
Konepajalla esittelee turkulaisen laivakoneenvalmistuksen historiaa.
Nämä lankunpäälattiat muistan konepajoista, joita opiskeluaikojen vartijantöissäni öisin kiersin. Forummarinumilaisten ennallistus oli jäänyt hieman väljänlaiseksi.
Sillien perässä – suomalainen valtamerikalastus 1929-1976 onkin sitten vaihtuva näyttely, ja auki vain 5. päivään toukokuuta saakka.
Näyttelyn kiertosuunta ei ainakaan jää epäselväksi. :-)
Näyttely perustuu kuviin, teksteihin ja erityisesti hienoihin filminäytteisiin suomalaiskalastajista Atlantin aalloilla. Esinemaailmasta mukana on, luonnollisesti, erilaisia sillipurkkeja, osa niistä Turun museokeskuksen kokoelmista.
Tässä sai nauttia erilaisten maustesillien valmistamiseen käytettyjen mausteiden tuoksuista.
Silliä nousee.
Illan hämärtyessä käytiin vielä viereisellä Bore-laivalla, joka vielä 2010 risteili Kristina Regina -nimellä, mutta on nyt hotelli- ja ravintolakäytössä Aurajoen suulla. Laiva valmistui 1960 ja kulki tuolloin reittiliikenteessä Turun ja Tukholman välillä. Laivalla on myös oma museonsa, epäilemättä Turun vähiten tunnettuja, mutta hyvinkin käymisen arvoinen. Siellä voi tutustua Boren matkustaja- ja henkilökuntahytteihin eri vuosikymmeniltä, sekä vierailla mm. varustajahytissä...
...ja tietysti komentosillalla.
Päätän raporttini näkymään Boren komentosillalta kohti Turun keskustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti