Mdina

Retkemme suuntasi ensiksi Maltan keskiosaan, kohti Mdinan kaupunkia. Nimi lausutaan "medina", ja tarkoittaa, kuten monet muistanevat, kaupunkia arabiaksi. Maltan kieli on kovastikin sukua arabialle kuten katukylteistä ym. helposti näkee, vaikka sitä latinalaisin aakkosin kirjoitetaankin. Mdina ja siihen liittyvä Rabat ("esikaupunki") ovat saaneet nimensä arabivallan (870-1091) aikana. Sitä ennen ne muodostivat roomalaisajan pääkaupungin nimeltä Melita. Tässä ollaan jo perillä.

Näkymä pääbastionille ja vallihautaan.

 Näkymä vastakkaiseen suuntaan, palatsibastionille.

Kaupunki sai melkoista runtua vuoden 1693 maanjäristyksessä, ja rakennettin sen jälkeen uudelleen barokkityyliin, niin myös pääportti, joka valmistui 1724.

Johanniitat siirsivät pääkaupungin perustamaansa Vallettaan, mutta yhdellä heidän suurmestarillaan oli silti täälläkin residenssi. Paikka on nykyään luonnontieteen museo.

Pihalla oli, mikäs muukaan kuin maltanristi. Niitä ehdimme nähdä vielä monta.

Matkamuistokauppa avautui aamutuimaan. Mdinassa on vain kolmisensataa asukasta eli suurin osa katujen kuluttajista on matkailijoita.

Ovenkolkuttimia oli joka lähtöön.

Katukilpien trig toi oitis mieleen Pohjois-Afrikan sotaretken kartat, joissa kaikenlaisia Libyan aavikkoteitä kutsutaan sillä nimellä.

Trig Villegaignonia myöten jatkettin halki kaupungin ja sen omintakeisten katunäkymien.

Arabialainen kaupunkikulttuuri oli antanut vaikutteita...

...kuten myös brittiläinen. Brittivaltahan jatkui vuoteen 1964.

Kaupungin pääpyhäkkö on Pyhän Paavalin katedraali. Apostoli Paavalin kerrotaan haaksirikoutuneen saarelle vuonna 60 jKr. ja käännyttäneen väen kristinuskoon.

Paavalinaukion nurkalla on keskiaikainen Palazzo Santa Sofia, Mdinan vanhin asuintalo.

Muutaman kuvauksellisen näkymän jälkeen...

...saavuttiin näköalapaikalle, josta näkymät olivatkin huikeat. Kerralla tajusi että Malta on todella pieni saari. Mdina on lähempänä etelä- kuin pohjoisrantaa, silti pohjoisrannikko ja siellä oleva Valletta näkyivät selvästi.

Olin lukenut parikin esitystä vuoden 1565 suuresta piirityksestä, ja siitä miten turkkilaiset valtasivat koko Maltan lukuun ottamatta Mdinaa ja sittemmin Vallettana tunnetuksi tulleita rannikkolinnoituksia. Nyt vasta ymmärsin että Mdinan varuskunta pystyi hyvin seuraamaan tilannetta rannikolla ja mm. tuhoamaan yllätyshyökkäyksellä turkkilaisten leirin näiden ollessa rynnäköimässä vasten Senglean ja Birgun muureja.

Mdinan pohjoisrinne on todella jyrkkä.

Kapeita kujia palailimme takaisin portille.

Hevoskyytiä olisi täälläkin ollut, kalessit hieman erimallisia kuin Välimeren etelärannalla.

Paluumatkalle kokoonnuttiin pääportilla. Tässä kuvassa näkyy myös vanha, umpeen muurattu porttiaukko. Porttia esittelevä keraaminen taulu sokeainkirjoituksineen etualalla.

Vuoden 1565 piiritys on täynnänsä eeppisiä tarinoita. Yksi niistä kertoo, miten turkkilaiset Mdinan ritareiden näykkäisyihin kyllästyneitä lähettivät osaston sitä valtaamaan. Mdinassa oli vähissä niin varusväki, ruuti kuin ammuksetkin - mitä tehdä? Kaikki kynnelle kykenevät asukkaat määrätään valleille ikään kuin varusväeksi, tykit ladataan - ja laukaistaan turkkilaisten ollessa vielä kantaman ulkopuolella. Hyökkääjät katsovat ihmeissään eteensä pöllähtäviä kuulia, ja masentuvat täysin: puolustajilla vaikuttaa olevan loputtomat varastot, jos heillä on varaa haaskata niitä noin! Hyökkäys kuivui siihen, ja Mdina piti pintansa piirityksen loppuun saakka.