Krokotiili katossa

Patrick Mauriésin kirjasta Cabinets of Curiosities jäi jotenkin pettynyt olo. Kuvitus on toki suurenmoinen, väärällään kaikkea merkillistä, mutta tekstiosuus tuntuu koko ajan lipsuvan otteesta ilman että käteen jää oikein mitään. Toki kuriositeettikabinettien kehitys käydään läpi, mutta Wikipedian artikkeli olisi melkeinpä ajanut saman asian.

Lyhyesti kerrottuna nämä kabinetit olivat renessanssiruhtinaiden kokoelmahuoneita, joihin oli koottu kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomia luonnonihmeitä (naturalia) tai ihmiskäden aikaansaannoksia (artificialia). Niiden erityinen loistoaika oli 1500-luvun jälkipuoli, jolloin eurooppalaiset löytöretket saavuttivat kaikki maailman rannikot ja varsinkin Amerikasta tuotiin jos jotakin ihmeteltävää. Kokoelmat oli myös tapana julkaista teksteinä ja piirroksina, ja näistä jälkimmäisissä tuntuu melkein aina katosta riippuvan krokotiili. Punainen koralli tuntuu myös olleen pakollista tavaraa, samoin vaikkapa eri eläimistä kootut "merenneidot", jotka eivät totta vie muistuttaneet myöhemmän populaarikulttuurin hemaisevia olentoja. Pienempänä versiona kabinetti saattoi olla myös pelkkä kaappi, kuten Kustaa II Aadolfin Augsburgista saama.

Kuriositeettikabinetti oli todiste omistajansa sivistyneisyydestä ja maailmanhallinnasta, mutta yhtä kaikki myös paljolti vielä maagisen maailmankuvan vankina oleva vertauskuvien ja symbolien ryteikkö. Ehkäpä tässä syy siihen, etten oikein saanut otetta koko jutusta. Häröily on häröilyä, olivatpa puitteet miten hienot tahansa. Huippunsa tämä touhu saavutti keisari Rudolf  II:n hovissa Prahassa, joskin paremmin hänet taidetaan muistaa Arcimboldon hedelmämuotokuvista.

Luonnontieteet syntyivät vasta 1700-luvulla, ja niiden myötä nämä "maailman teatterit" alkoivat jakautua eri osa-alueisiin - ja museoiden synnyn myötä luonnontieteen museoihin, taidemuseoihin ja historiallisiin museoihin. Kuriositeetttikabinettien asema protomuseoina käsiteltiin toki jo museologian perusopinnoissa, mutta jotenkin odotin kai Mauriésin käsittelevän enemmän asian tätä puolta. Jollakin tapaa tämä kuriositeettikabinettien estetiikka on tehnyt paradoksaalisen paluun museonäyttelyihin, kuten British Museumin Valistuksen (Enlightment) salissa...

...tai Berliinin luonnontieteellisesssä museossa.

Ja jotain sellaista näemme kenties Turun linnan uudessa perusnäyttelyssäkin... Puhumattakaan siitä, että erinäiset organisaatiouudistukset ovat Suomessa yhdistäneet jälleen luonnontieteellisiä, historiallisia ja taidekokoelmia, myös Turussa.