Turun linnan maalöytöjä

Perusnäyttelyn uudistamishankkeen tiimoilta kävimme maalöytövarastossa tutustumassa Turun linnasta tehtyihin löytöihin, tällä kertaa lähinnä näyttelysuunnitelman puolustusosion vinkkelistä tarkasteltuna. Kaikenlaista linnan sotaisaan historiaan liittyvää löytyikin. Tässä lunttumusketin lukon osa: leuat, joiden väliin kytevä lunttu kiinnitettiin.

Kuva Oslon sotamuseon 1600-luvun musketööristä toivoakseni havainnollistaa missä kohtaa asetta tämä osa oli.

Eurooppalaisissa lunttulukoissa lunttu tuli laukaistaessa kohti ampujan kasvoja. Japanilaiset eivät tästä pitäneet, vaan modifioivat omissa aseissaan lukon niin että lunttu "kumartui" eteenpäin.

Yllä olevan kuvan musketöörin vyötäisillä roikkuu myös yksi tällainen:

Putkiloon oli mitattu yhden musketinlaukauksen vaatima annos ruutia. Niitä näkee usein kutsuttavan "kahdeksitoista apostoliksi", mutta ei ole varmaa onko se aikalaistermi. Sankkiruuti kaadettiin erikseen ruutisarvesta tai -pullosta, jollainen nähdään (sinisenä) myös kuvan musketöörillä.

Kuulanvalumuotti pienemmän sorttisen, ehkä pistooliin kuuluvan, lyijykuulan valamiseen.

Räjähtävä tykinammus vaiko krenatöörin käsikranaatti?

Pallokranaattien sytyttimiä on säilynyt runsaasti.

Raehauliammuksen runko, josta puuttuvat siihen kiinnitetyt metallikuulat. Tykistö käytti näitä lähitorjuntaan: ammus hajosi tykinputkesta lähdettyään, ja kuulat levisivät laajalle alalle.

Jalka-ansa, ruotsiksi fotangel ja englanniksi caltrop. Jo antiikin aikana tunnettu vekotin, jonka kärjistä maahan heitettäessä aina yksi jäi ylöspäin. Kylvettiin suurina määrinä sekä jalka- että ratsuväen hidasteeksi. Varsin harvinainen löytö, niitä on Turusta säilynyt vain kaksi.

Loppukevennyksenä tämä kaveri, kivettynyt fossiilli ties miten monen miljoonan vuoden takaa. Pohdiskelu siitä, miten se on aineistoon joutunut, aiheutti monenkirjavan spekulaatioiden tulvan ryhmämme kesken. :-)

.