Saint-Germain-des-Prés

Saint-Germain-des-Prés on Pariisin vanhin kirkko, peräisin jo 500-luvulta, mutta luonnolllisesti moneen kertaan uusittu. Yleisvaikutelma on goottilainen.

Kirkkoon on haudattu monia merkkihenkilöitä, alkaen frankkien kuninkaista, ja myös filosofi ja matemaatikko René Descartes. Yksi hautamuistomerkeistä liittyi meidänkin historiaamme, tässä kauempaa...

...ja tässä lähempää.

Vainaja on Juhana II Kasimir, Puolan kolmas ja viimeinen Vaasa-sukuinen kuningas (1648-68) isänsä Sigismund III:n (1587-1632) ja veljensä Vladislav IV:n (1632-48) jälkeen. Hänen isovanhempansa olivat Juhana ja Katariina, tuo meille turkulaisille niin tuttu herttua- ja myöhempi kuningaspari. Hallituskaudesta ei melskeitä puuttunut: ukrainan kasakoiden kapina, sodat Venäjää ja Ruotsia vastaan. Monille lienee tuttu aikakautta kuvaava Peter Englundin bestseller Voittamaton (Den oövervinnerlige ). Juhana II:n aikana vakiintui myös myöhemmin Puolalle kohtalokkaaksi muodostunut aatelisvalta.

Kirkon seinässä oleva taulu muistaa vainajan paitsi Puolan kuninkaana, myös Lvovin (ukr. Lviv) yliopiston perustajana ja Saint-Germain-des-Présin luostarin 76. apottina. Juhana nimittäin luopui kruunustaan ja muutti Ranskaan, jossa kuoli 1672.

Muistomerkin alaosaan on kuvattu taistelunäkymä, jossa Puolan maineikkaat husaarit rynnivät päin vihollista.

Mutta ketä, en oikein saanut selvää. Kenties ruotsalaisiako, joiden tuhoisa invaasio tunnetaan "ruotsalaistulvana" (potop szwedzki). Juhanan ja Katariinan liiton kohtalokkaana seurauksena olivat myös monet vallanperimykseen liittyvät sodat Ruotsin ja Puolan välillä.

Tarkempi googlailu kertoi reliefin kuvaavan Berestechkon taistelua kesäkuussa 1651. Puola-Liettuan joukot löylyttivät 3-päiväisessä yhteenotossa kapinallisten ukrainalaiskasakoiden ja Krimin tataarien liittouman. Wikipedia jopa arvioi yhteenoton 1600-luvun suurimmaksi maataisteluksi. Nostakaapa käsi pystyyn ne, jotka olivat joskus kuulleet mainitusta taistelusta. Niin tuntematonta on Itä-Euroopan historia.

Näitä historiallisia yhteyksiä pohtien sopi astua ulos hämärästä kirkosta Pariisin sateen kastelemille kaduille. Vastapäätä olisi ollut legendaarinen kulttuurikahvila Les Deux Magots, mutta siihen tutustuminen jäi toiseen kertaan kiirehtiessämme kohti kunniamerkkimuseota.

.