Turun uusin ulkoveistos, Andrei Kovaltshukin Tapaaminen Turussa 1812, paljastettiin viime perjantaina. Turussa veistos on jo saanut lempinimen A ja B, joten esitelläänpä heidät. Oikealla istuu A eli Aleksanteri I.
Vasemmalla seisoo B eli Jean-Baptiste Bernadotte, myöhemmin Ruotsin kuningas Kaarle XIV Juhana.
Turussa veistos on synnyttänyt jonkinlaisen polemiikin. Aleksanterin kunniamerkit ovat osin vuoden 1812 jälkeisiä ja Bernadotte esiintyy kerrassaan Ranskan marsalkan univormussa. Ja tuolit taitavat olla empiren jälkeistä biedermeieria.
Tekijä itse vetoaa taiteilijanvapauteen ja historialliseen mielikuvitukseen ja niitä siis on todella käytetty. Mutta entä itse asetelma? A istuu ja B seisoo, eikö se silloin tee A:sta korkea-arvoisemman?
Syy lienee kuitenkin se, että toinen tuoli oli jätettävä tyhjäksi matkailijoita varten jotka nyt voivat istua siihen kuvattavaksi suurmiesten keskellä.
Vertailukohdaksi nousee heti mieleen Tarton Wilde ja Vilde...
 |
| Kuva: Wikimedia commons |
Eli tervetuloa vain Turkuun istumaan suurmiesten jakkaralla, eikä oteta taidetta niin vakavasti. Useissa kaupungeissa on tullut vierailijoiden tavaksi hinkata jotain pronssipatsaan kohtaa siinä toivossa että pääsee kaupunkiin vielä takaisin. Tässä olisi ainesta sellaiseen, ehkäpä A:n ojennetun käden peukalossa olisi taikaa...
2 kommenttia:
On totta, että patsaat herättävät yleensä enemmän keskustelua kuin maalaukset. Tämä johtunee varmaan osin siitä, että patsaat sijoitetaan usein julkiseen tilaan, esim. kadun varteen, jossa ohikulkijat joutuvat sitä vuosikausia pällistelemään. Ehkä patsaan kolmiuloitteisuus, varsinkin ihmishahmoisten patsaiden kyseessä ollen, saa aikaan jonkinlaisen primitiivireaktion, mene ja tiedä.
Minä kuulun Turun pronssisoturien vastustajiin. Paitsi että näköispatsaiksi tarkoitetuissa patsaissa ilmenee taiteellisen vapauden kaapuun puettuja virheitä – joista en ollut itse asiassa tiennytkään ennen Karin kirjoitusta – keskeinen kysymys kuuluu, miksi patsas on olemassa. Napoleonin sotien suurvaltapolitiikan seurauksena Suomi siirrettiin Ruotsin vallan alaisuudesta Venäjän vallan alle. Riippumatta siitä, pitääkö tuota siirtämistä hyvänä vai huonona, kuinka paljon kansalla oli sanomista asiaan. Häh? Ei tuolloisilta suomalaisilta kysymättä tehty siirto ole minkään tuollaisen lempeäkasvoisesti kuvattujen hallitsijapatsaiden väärtti.
No kuka nyt Turkuun toista kertaa haluaisi?
(Sori viive.)
Lähetä kommentti