Uusgotiikan mestariteos

St Pancrasin rautatieasema kuuluu niihin Lontoon nähtävyyksiin, jotka olen nähnyt vain ohi juostessani, matkalla viereiselle King's Crossin rautatieasemalle ja sieltä edelleen Yorkiin. Samalla tuli koettua asemat samalla tapaa kuin lukemattomat Harry Potter -elokuvien katsojat: niissä Tylypahkaan lähdetään asemalta, joka on lainannut ulkopuolensa ensiksi mainitulta, mutta asemalaiturinsa jälkimmäiseltä.

Simon Bradleyn kirja St Pancras Station on julkaistu Wonders of the World -sarjassa, jonka opuksia on jo muutama käsitelty aiemmin. Tämä on sarjan hyvää keskitasoa, jouheva kuvaus 1868 valmistuneen Länsi- ja Pohjois-Englantiin suuntautuneen Midland Railway -rautatieyhtiön Lontoon pääteasemasta. Ajan tapaan (ja tämä oli minulle uutta) rautatieaseman yhteyteen rakennettiin pramea punatiilinen hotelli, suunnittelijana valtavan määrän uusgotiikkaa luonut George Gilbert Scott. Kaikki asemalaiturit kattanut rautainen ja lasinen kaariholvikatto oli puolestaan insinööri William Henry Barlowin käsialaa ja yksi maailman suurimmista.

Gotiikka on tyyli joka on todella ollut englantilaisten mieleen, voisipa sanoa ettei se ehtinyt kunnolla muodista mennäkään kun sitä jo ryhdyttiin kertaamaan. Huippunsa uusgotiikka saavutti 1800-luvulla ja sen tarina on tietysti kirjan keskeisiä teemoja.

Toinen, ja mielenkiintoisempi, on rautateiden kulttuurihistoriallinen merkitys. Sitä sivuttiin hiukan täällä, mutta Bradleyllä on kertoa mielenkiintoinen tarina. Aseman kiskotus piti maantieteellisistä syistä rakentaa varsin korkealle, joten niiden alle jäi tilaa. Syntynyt kellarikerros mitoitettiin 100000 kappaleelle 36 gallonan vetoisia standardimittaisia oluttynnyreitä. Lontoolaiset olivat oppineet arvostamaan Staffordshiren vaaleita oluita kaupungin omien tummien stoutien ja portereiden sijasta. Rautatie mahdollisti halvat kuljetuskustannukset, vaalean oluen kulutus kasvoi ja kuulemma myötävaikutti siihen että olutta alettiin juoda tinatuoppien sijasta laseista! Toisaalta rautateiden halventamien tariffien myötä myös maidon käyttö yleistyi suurkaupungeissa.

Hotellin ylellisyys rapistui tekniikan kehittyessä 1900-luvun alkupuolelle mennessä ja siitä tehtiin rautatieyhtiön toimistotiloja. Rakennus hylättiin 1960-luvulla ja aiottiin jopa purkaa. Kirjan kolmas keskeinen teema on aseman nousu tästä aallonpohjasta kanaalin alta kulkevan Eurostar-junan Lontoon pääteasemaksi 2007. Kirja on julkaistu samana vuonna ennen remontin valmistumista, mutta suunnitelmien jo ollessa selvillä.

Perään omakohtaisia muisteloita naapuriasemasta King's Crossista. Yorkista palatessamme yritimme tietysti etsiä asemalaituria 9 3/4, mutta eikös vain se ollut juuri silloin remontissa, oikeaa jästien tuuria!