Roomalaisten triumfit

Mary Beardiin olemme tutustuneet jo aiemmin hänen yhdessä Keith Hopkinsin kanssa kirjoittamansa Colosseum-aiheisen kirjan yhteydessä. Nyt aiheena on ollut roomalainen triumfi, kulkue, jonka voittoisa sotapäällikkö sai johtaa Rooman halki ja joka päättyi Capitol-kukkulalle.

Äskeisessä kappaleessa oli kirjattuna kaikki mitä varmasti noista triumfeista tiedämme. Colosseum-kirjan tapaan tässäkin on teemana se, miten vähän antiikista ja sen kulttuurista tiedetään. Renessanssista lähtien oppineet ovat innokkaasti yrittäneet löytää peruskaavan, jonka mukaan kaikki triumfit olisi enemmän tai vähemmän pidetty. Beard esittää varsin vakuuttavasti, miten pitkällekin menevät tulkinnat nojaavat ehkä vain yksittäisen epäselvän antiikin kirjallisuudesta säilyneen maininnan varaan.

Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa triumfin reitti. Mistä se yleensä alkoi, emme tiedä. Yksittäinen väärin kopioitu sana voi korjattuna oikaista Julius Caesarin ajamaa reittiä huomattavasti. Ja Roomaa rakennettiin ja purettiin koko ajan, suurpalojen tuhoista puhumattakaan, miten reitti olisi voinutkaan pysyä samana vuosisatoja?

Beardin pointtina on, että vaikka kysessä oli juhlallinen traditio, itse tapahtuma oli joka kerta uniikki. Ylipäätäänhän "traditioiden" ikuisuus on kyseenalaista. Roomalaisten mukaan jo Romulus olisi viettänyt ensimmäisen triumfin, joten forumilla julkaistu triumfilista alkoi siten suoranaisesta taruhenkilöstä. Beardilla on myös esimerkkejä siitä, miten yksittäisten roomalaisten mahtisukujen traditioihin saattoi ajan oloon syntyä kertomuksia triumfeista, joita ei koskaan ollutkaan. Forumin triumfilista laadittiin Octavianuksen/Augustuksen valtakaudella ja se eräässä mielessä päätti ne. Siitä lähtien triumfeja saivat pitää vain keisariperheen jäsenet.

Harmi kyllä, Beard ei käsittele kirjassaan ensinkään riemukaarten rakentamista ja funktiota, vaikka kuvituksena niitä käyttääkin. Mukana on myös renessanssiajan esityksiä kansikuvasta alkaen. Kuuluisin niistä on Hampton Courtissa näkemäni Andrea Mantegnan Caesarin triumfit. Niiden kuvaaminen oli kiellettyä, mutta maalaukset löytää Wikimedian lisäksi mm. täältä.

Mary Beard pitää blogia nimeltä A Don's Life.