Itse muurin ulkopinnasta on kaavittu kaikki graffitit kauppatavaraksi jo ajat sitten.
Itäpuolella on muistomerkki 136:lle muurilla kuolleelle, kuvineen kaikkineen.
Muuria päällystäneitä putkia.
Muutamia muurielementtejä on myös Potsdamer Platzilla, jossa sen kulku on merkitty maahan.
Ja tietysti niitä on museoissa, Saksan historian museossa...
...ja Story of Berlinissä.
Checkpoint Charlie oli rajanylityspaikoista kuuluisin. Amerikkalaisten vartiokoppi vietiin pois 1990 ja on nyt Liittoutuneiden museossa. Paikalla on kopio v. 1961 kopista.
Kopissa ei ole oikeastaan muuta kuin valokuva Rainer Hildebrandtista, jonka perustama Muurimuseo toimii paikalla edelleen.
Ennen kaikkea katuosuus on oikea turistikrääsäkaupan keskittymä.
En tiedä, mitä moisesta ajatella. Itse liikutuin syvästi tuota Bernauer Strassen kuvagalleriaa katsellessani, olihan uhrien joukossa lapsiakin. 138 ihmistä on ehkä vain pisara holokaustin tai gulagin uhrimereen verrattuna, mutta siinä missä nuo hirmuteot tapahtuivat jo ennen syntymääni, olin itse käynyt muurilla sen ollessa vielä täysissä voimissaan, jopa niin että tuolloin oli mahdotonta uskoa että se sortuisi vain viiden vuoden kuluttua.
Niin kauhea kuin muurin muisto sen ajan eläneille voikin olla, se tuntuu nyt karnevalisoituneen kokonaan. Muurinkappaleita (kuinkahan aitoja?!) kaupitellaan mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissa ja kaikkea asiaan liittyvää rihkamaa on yllin kyllin tarjolla.
1 kommentti:
Kamalaa on se tosiasia, että nämä hirmuteot tuppaavat unohtumaan usein jo parin sukupolven jälkeen. Saksassa asuva sukulaiseni kertoi jo -90-luvulla, että osa sikäläisestä nuorisosta pitää tosissaan kertomuksia Hitleristä ja hänen saavutuksistaan feikkinä.
Lähetä kommentti