Kirjan pääosassa on enemmänkin turkulaisen Thorsten Renvallin (1868-1927) Sääksmäelle 1913 rakennuttama, ja mahdollisesti Lars Sonckin piirtämä huvila, sen rakentaminen ja remontointi, rakennuksessahan toimii nykyisin puutarhakahvila Tervapääsky.
Renvallia kirja luonnehtii "särmikkääksi vaikuttajaksi", ja sellainen hän tuntuu tosiaan olleen. Arkkipiispan pojan ja kiihkeän fennomaanin ystäväpiiriin oli kuulunut mm. työväenliikkeen Nils Robert af Ursin, ja hän oli kirjoittanut eläintieteellisiä artikkeleita työväenliikkeenkin lehtiin. Vuosi 1918 toi traagisen murtuman tähän. Punaiset surmasivat Renvallin hyvän ystävän kansanedustaja Antti Mikkolan heti vallankumouksensa alussa, ja myöhemmin keväällä ns. Kouvolan veripelloilla Renvallin veljen, kirkkoherra Uuno Renvallin.
Mikkolan murhasta kauhistunut Renvall hankkiutui monien muiden turkulaisten valkoisten tavoin Uuteenkaupunkiin, ja osallistui sen suojeluskunnan mukana sotaretkeen Ahvenanmaalle. Ahvenanmaalle niin ikään tulleet ruotsalaiset harhauttivat valkoiset palaamaan mantereelle, ja tästä Renvallilta riitti polemisoitavaa useiksi vuosiksi.
Suomeen palattuaan Renvall ei jatkanut päärintamalle Turun pataljoonan mukana, vaan suuntasi Lapin jääkäreiden johdossa valtaamaan Petsamoa. Hankkeen toteutumisessa ei liene ollut haittaa siitä että veli Heikki Renvall kuului ns. Vaasan senaattiin. Tappioon päättyneen retken jälkeen Renvall palasi (punaisten ryöstämälle) Sääksmäen huvilalleen kirjoittamaan raporttia, jossa syytti epäonnistumisesta mukaan toiseksi johtajaksi änkeytynyttä Lapin rakuunoiden johtajaa Onni Laitista.
Sodan jälkeen, siniristilipun tultua Suomen valtiolipuksi, Renvall liputti huvilallaan vielä sitä edeltäneellä puna-keltaisella ristilipulla, kuten oli tehnyt sortovuosinakin, saaden sääksmäkeläisten naapureidensa kiukun osakseen. Kehtasivatpa nämä kutsua sitä Espanjan lipuksi.
Äkkiväärä Renvall tuntuu siis siviilissäkin olleen, riitautuen niidenkin kanssa jotka periaatteessa olivat samaa mieltä hänen kanssaan luonnontutkimuksesta ja -suojelusta. Renvallin merkittävin julkaisu oli Suomalainen retkeily-fauna (1899), joka kului useammankin sukupolven käsissä luontoretkillä.
Luonnonsuojelun edelläkävijäksikin Renvallia voi sanoa, hän puolusti mm. varisten ja kyyhkysten oikeutta olemassaoloon. Eriseuraisuus tuntuu leimanneen tosin tätäkin toimintaa. Vaikka Turussa toimi jo maan vanhin alan yhdistys, vuonna 1871 perustettu Turun Eläinsuojeluyhdistys, perusti Renvall 1911 vielä omansa, Turun Eläinten Ystävät - Djurvänner i Åbo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti