Varma kevään merkki on Varsinais-Suomen edelliskesäisten arkeologisten kenttätöiden esittely, ja hellekesän 2018 kaivamisia ja inventointeja esiteltiin tänään Turun linnan Bryggman-salissa.
Tilaisuuden avasi Sari Mäntylä-Asplund, joka esitteli VARK-hanketta, museolain uudistusta ja maakuntamuseoiden muuttumista "alueellisiksi vastuumuseoiksi". Niihin jokaiseen on nyt tulossa alueellista työtä tekevä arkeologi ja rakennustutkija - Turussa sellaiset on jo pitkään olleetkin.
Jasse Tiilikkala kertoi SMTT:n hankkeesta, jossa ilmakuvista oli paikannettu kaksi ennestään tuntematonta linnavuorta Halikosta, Ruokolahti ja Silpasmäki. Edellistä oli tutkittu Turun yliopiston opetuskaivauksena. Löytöinä oli ollut vain rautakautinen heittokeihäänkärki ja historiallisen ajan hevosnekengän naula, mutta sen sijaan oli paikannettu erittäin järeitä kivirakenteita, joilla oli paikattu muutoin jyrkkärinteisen mäen loivempia kohtia - ilmiselvä linnavuori siis.
Jouko Pukkila paljasti että muinaisjäännösten inventointiin oli valjastettu jo viattomat lapsetkin, nimittäin Meri-Halikon koulun 1.-6. luokat. Angelniemen kyläyhdistyksen kautta olivat mukaan päässeet aikuisetkin. Merkittävin löytö oli ollut Härkämäen kivikautinen asuinpaikka, mutta lukekaa lisää hankkeen blogista.
Elina Mattila kertoi Aboa Vetus & Ars Novan yleisökaivauksista, joissa mukana olleita oli hyödynnetty aina jälkitöitä myöten. Forsteenin kivitalon raunioista oli saatu kymmeniä kiloja löytöjä keskiajalta 1900-luvulla, joskin suurin osa 1700-1800-luvuilta. Paikalla on ollut puisto jo pitkään, ja uusimmat löydöt viinipulloineen kertoivat ilonpidosta siellä. Tästäkin lisää hankkeen blogissa.
Uudenkaupungin keskustaa ei ole paljon kaivettu, mutta viime kesänä siellä tutkittiin tonttia joka aiemmin on ollut aivan kaupungin rannassa. Elina Saloranta kertoi itse kaivauksista ja Auli Bläuer luututkimuksista jotka paljastivat alueella toimneen teurastamon. Valtaosin oli teurastettu vanhanpuoleisia nautoja, joista oli jäänyt paikalle vain osa kalloista ja jalkojen alaosat (ilman sorkkia). Kallon käsittelystä kävi ilmi että talteen oli otettu turpa, kieli ja aivot, syötäviksi siis. Mutta menivätkö ne ukilaisten suihin vai tynnyreissä Tukholmaan, on auki.
Riikka Julin ja Heidi Martiskainen esittelivät runsaasti kuuluisuutta saavuttaneita Turun kauppatorin kaivauksia. Kuten jo tiedettiin, pinnan alta paljastui pihakiveyksiä, talojen perustuksia ja kaivo johon oli heitetty jos jonkinlaista tuohikontista alkaen. Kaivosta oli saanut vain orsivettä, joten juomavesi hankittiin ilmeisesti Skanssin lähteestä. Löytöjä on tullut runsaasti, lokakuussa 2018 annetulle Turun museokeskuksen päänumerolle oli luetteloitu jo yli 11000 alanumeroa! Kaivaukset jatkuvat torin pohjoisreunalla tänä kesänä.
Janne Rantala kertoi Museoviraston arkeologisesta kommandoryhmästä, joka tunnetaan peitenimellä koekaivausryhmä (KKR), ja jonka toiminta-alueena on koko maa. Varsinais-Suomessa kaiveltiin viime vuonna kahdeksassa paikassa, yksi niistä Turun Tastonranta ja syynä metsänkäyttöhanke. Alue on (ymmärtääkseni) Jäkärlää ja kuuluisaa Jäkärlän keramiikkaa oli koekuopista runsaasti löytynytkin, joskin myös pronssikauden naarmupintaista keramiikkaa.
Lopuksi Hanna-Maria Pellinen kertoi huomioitaan Raision keskustan inventoinnista. Vanhat kylätontit ovat edelleen asuttuja ja siten tutkimattomia. Peltojen alueella on kyntäminen tuhonnut kalmistot ja levittänyt niiden esineistön pitkin peltoja metallinetsijöiden löydettäviksi. Peltojen tutkiminen metallinetsimillä ja pintapoiminnalla antaa kovin eri tuloksia ja siksi niiden tulokset pitäisi aina yhdistää.
Kuvituskuvana vyölaitteen rekonstruktio, joka perustuu Kaarinan kirkkomäen kalmiston haudan no 24 löytöihin 1000-1100-luvuilta. Asiantuntija Leena Tomanterä, toteutus Jarmo Saarekas ja J-T Pälikkö. Turun museokeskuksen kokoelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti