Vielä Vahtolan ja Harjulan kirjojen jälkeenkin tästä löytyi uusia näkökulmia, olihan tapahtumien kirjokin runsas. Erityisesti lisää tietoa tuli brittien värväämästä Karjalan otrjadista eli rykmentistä, joka hyvin suunnitellulla ja toteutetulla offensiivilla, todellisella korpiblitzkriegillä, huipentuen Vuokkiniemen taisteluun ajoi Toivo Kuisman johtamat heimosoturit Vienasta loppusyksystä 1918.
Itsekin sukutaustaltaan vienalaisen Vaaran lähteinä rykmentin vaiheiden osalta ovat olleet Petroskoin arkistot, sekä karjalaisia johtaneen brittieversti P.J. Woodsin vasta 2006 painetut muistelmat The King of Karelia. Kirjan valokuvat ovat suomalaisarkistojen lisäksi Petroskoin ja Lontoon Imperial War Museumin arkistoista. Woodsin irlantilaistausta vuoksi Karjalan rykmentti jopa tunnettiin nimellä "The Royal Irish Karelians" ja sen tunnuksena oli tunnettu Irlannin symboli vihreä apilanlehti eli shamrock. Kuninkaallista tai ei, brittiläistä käsitystä herrasmiessodasta ei Woods joukkoihinsa saanut istutettua. Nämä ampuivat käsiinsä saamat suomalaiset ja näitä tukeneet karjalaisetkin saman tien, ja sama käytäntöhän suomalaisilla heimosotureillakin oli.
Kirja on jaettu lukuihin kuukausien mukaan, mikä kuulostaa hieman jäykältä, mutta ei sitä ole, vaan narraatio luistaa sujuvasti eikä kuukausirajoistakaan niin päivän päälle ole pidetty kiinni. Tekstin tukena kirjan alussa on myös vertaileva aikajana tapahtumista Karjalassa ja muualla maailmassa. Se kertoo miten kiivas tapahtumien vyöry sijoittui vaikkapa maaliskuun alkuun, jolloin muutaman päivän sisällä solmittiin ns. punainen valtiosopimus, Brest-Litovskin rauha, sekä Suomen ja Saksan välinen rauhansopimus.
Tekstiä on elävöitetty aikalaissitaateilla sekä keskeisistä toimijoista kertovilla tietolaatikoilla. Ainoa asia mitä jäin harmittelemaan, oli tekijän päätös jättää lähdeviitteet pois kirjastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti