Smurffi vai strumffi, siitäpä varmasti keskustelua syntyisi.
Alakerrassa on, tietysti, sarjakuva- ja matkamuistokauppa...
ja yläkerrassa näyttely, joka aloittaa sarjakuvan historian Pikku Nemon vallattomasta sängystä.
Eri taiteilijoiden piirrostyyleihin voisi originaalien äärellä syventyä vaikka tuntikausiksi, kiireiselle turistille se ei aina ole mahdollista.
Keskeisessä osassa on tietysti ns. ranskalais-belgialainen sarjakuva, ja sen megatähdet, joita tuskin tarvitsee tämänkään blogin lukijoille erikseen nimetä.
Pienen gallailaissoturin ja hänen uskollisen ystävänsä, hiidenkivien toimitusmiehen, seikkailut Belgiassa olivat, sattumoisin, keskeisessä osassa.
Moniaalle ovat gallialaisten matkat ulottuneet, eivät kuitenkaan Mare Suebicumin tälle puolelle, valitettavasti.
Asterixiin liittyi myös ainoa huomaamani osallistava härpäke.
Jotenkin tuo Hortan arkkitehtuuri oli tähän teemaan omiaan.
Pikon ja Fantasion Piko näyttää hämmästyneen jostain.
Pikon auton näimme jo alakerrassa, mutta kenelle tämä ajopeli mahtaa kuulua? Tietäjä saa nimensä blogiin.
Vastapäätä olisi ollut vielä sarjakuvataiteilija Marc Sleenille omistettu museo, mutta se jäi väliin.
Sleen ei Suomessa juurikaan tunnettu ole, mutta ehkä voisi mainita että Brysselin keskustassa on kaduille annettu lisänimiä sarjakuvahahmojen mukaan, ja hotellimme sijaitsi kadulla (Rue de la Fourche), joka oli omistettu Sleenin luomalle herrasmiehelle nimeltä Nero.
1 kommentti:
On se kyllä upeaa, miten hyvin sarjakuvaa on huomioitu.:) Itse olen vieraillut pariin otteeseen sarjakuvakaupoissa Ranskan puolella. Löytyi tosi hyvin kaikkea vähän erilaisempaakin, vaikka tässä vertailukohtana on FNAC-kaupan sarjisosasto, joka sinänsä on ihan ok. Kunpa vain Suomessakin...
Lähetä kommentti