Brysselin erikoisin nähtävyys on vuoden 1958 maailmannäyttelyyn pystytetty Atomium. Eiffel-tornin tavoin sen piti olla väliaikainen rakennelma, muotta tuollapa tuo atomiaikakauden alkua julistanut monumentti möllöttää, kaiketi jo useammankin remontin kokeneena.
Jonottaa sai, joskaan ei siinä mitassa mitä Eiffel-torniin.
Pystysuoraa osuutta pääsi ylös hisillä, vinoja rullaportailla, ja komeat näkymäthän sieltä tietysti on.
Palloissa on näyttelyitä eri aiheista, perusnäyttey kertoo rakennuksesta itsestään osana vuoden 1958 maailmannäyttelyä....
Vaihtuva näyttely vaikutti kertovan Belgian matkailua ja varsinkin ilmaliikenneestä, mm. lentoyhtiöitten puvuin.
Matkustajakoneiden istuimia eri aikakausilta.
Pienempää matkailusälää.
Vuoden 1958 maailmannäyttelyyn palatakseni, Kuralassa kesällä käydessäni siellä oli sattumoisin esillä Pellervo-lehden numero 15-16/1958, jossa maailmannäyttelyn suomalaiskävijä tilitti tuntojaan Brysselistä.
Simpukoita ranskalaisten kera Brysselissä syödään edelleen, eikä mieleen tullut kysellä sen enempää maidon kuin ruisleivänkään perään.
1 kommentti:
Atomium on jotenkin niin "siisti". Todellinen aikakautensa esimerkki. Yksinkertaisesti yksi hienoimmista paikoista, joissa olen käynyt. Siis vaan siksi, että on niin oman aikansa muisto.
Lähetä kommentti