Viron esihistoriaa suomeksi

Aivar Kriiskan ja Andres Tvaurin Viron esihistoria ilmestyi SKS:n kustantamana jo vuosikymmen sitten, 2007, mutta omistukseeni se päätyi olikohan viime vai toissa vuoden kirjamessujen alepöydästä, ja luetuksi tuli vasta nyt, Rakveren matkan innoittamana. Kirja on lyhyt ja populaari esitys, vailla arkeologian tieteellistä jargonia, ja nopeasti luettavissa.

Ensinnä kiintyy huomio siihen, miten paljon yhteistä Suomen ja Viron esihistorian kulttuureilla on, samat kampa- ja nuorakeramiikat (joita tuli katseltua Pärnun museossa) Suomenlahden molemmin puolin, yksinpä sekin miten pronssikaudella rannikon kulttuuri erosi voimakkaasti sisämaan kulttuurista. Virolaiskirjoittajien mukaan Viro muuten on kuulunut länteen viimeistään pronssikaudelta alkaen, ei suinkaan 1200-luvun saksalaisvalloituksesta.

Rautakauden periodisointi on Suomen kanssa vastaava melkeinpä 1:1, paitsi että meidän merovinkiaikaaame kutsutaan Virossa esiviikinkiajaksi, ja ristiretkiaikaa myöhäisrautakaudeksi. Viimeksi mainittu oli huomattavan murroksen aikaa, syysrukiin tulo muutti maataloiden kolmivuoroviljelyksi, hevosen länget tehostivat kyntämistä, ja kylät muuttivat paikkoihin joissa ne pysyivät usein aina 1800-luvulle saakka. Kylät organisoituivat pitäjiksi eli kihlakunniksi (kihlakond), joiden päälliköt asuivat muinaislinnoissaan. Maakunnilla ei olut omia johtajiaan, vaan pitäjien päälliköt päättivät niiden asioista yhteisesti.

Kirjassa oli paljonkin mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista tässä pari. En ollut tullut ajatelleeksi, että soljet ja sormukset tulivat korutyyppeinä käyttöön vasta roomalaisaikana, joka ilmeisesti oli jonkinlaisen Pax Romanan aikaa Itämeren piirissäkin. Sitä seurannut kansainvaellusaika toi levottomuudet, mutta myös entistä arvokkaammat korumateriaalit:

Hopean ja kullan käyttö korumateriaalina lisääntyi kansainvaellusaikana selvästi koko Pohjois-Euroopassa. Syynä siihen on se, että Rooman ylimysten aarrekammioihin vuosisatojen kuluessa kerääntyneet rikkaudet tulivat kansainvaellusten myötä kiertoon ja arvometalleja kulkeutui runsaammin myös pohjoisten kansojen käyttöön.

Olivatkohan Suomenkin korut ennen kansainvaellusaikaa pääasiassa pronssia, ja jalometallia siitä lähtien? Käytössä pronssikin säilyi, myöhemmin erityisesti pukujen kankaaseen kiinnitettyinä pronssispiraaleina, joita Suomestakin on löytynyt ja löytyy runsaasti (mm. Ristimäestä). Mutta mikä niiden esikuva oli?

On oletettu, että tällaisella pronssikoristelulla yritettiin matkia kultalankakoristusta, jota käytettiin itäroomalaisen kirkon pappien seremoniapuvuissa.

Rakvere inspiroi lukemaan myös muita Viro-kirjoja, niistä myöhemmin.