Alakerta oli omistettu pitsille, tuolle Rauman omimalle käsityötaidolle. Pahaksi onnekseni en tästäkään aiheesta juuri ole perille päässyt, enkä nytkään alkanut eri pitsityyppien nimityksiä opiskelemaan (melkoinen tieteenala se tuntuu olevan), enkä kuvaamaankaan, mutta lukuisten pitsinäytteiden keskellä oli tällainen hauskanen asetelma, pitsiä siinäkin mukana monessa mudossa kun tarkasti katsoo.
Portaissa matkalla ylös oli kaupungin kulutusten lukijan eli pyyrmannin rumpu. Rumpua pärisytettiin monien erilaisten kuulutusten alussa, mutta myös joka ilta klo 9 sen merkiksi että raumalaisten oli mentävä nukkumaan.
Yläaulan videossa kohisi meri. Merenkulusta ja kaupasta Rauma on syntynyt ja kasvanut, olkoonkin että meri itse on maannouseman myötä karannut aina vain lännemmäs.
Yläkerran näyttely oli Rauman 575-vuotisjuhlien vuoksi omistettu kaupungin varhaisimmille vuosisadoille.
Aikajana keskittyi 1500-lukuun.
Asemakaavan kehitys ja kaupunkiarkeologisia löytöjä.
Lähikuva keskiaikaisesta täkänästä eli vihkimatosta korjauksineen. Suomalaisittain ainutlaatuinen tekstiili, jota on konservoitu jo useampaan kertaan. Kuvioina riikinkukkoja ja leijonia.
Arvuuteltavaa, nimet lautasten alta. Enpä olisi itse muskottikukkaa tunnistanut.
Juhana-herttuasta, Katarina Jagellonicasta ja reformaation juhlavuodesta oli täälläkin pääsemättämissä. Herttuapari yöpyi kuninkaankartanoksi muutetussa fransiskaaniluostarissa matkalla Poriin.
Keskiaikainen täkänä ja fransiskaanimunkki.
Löytöjä arkeologisilta kaivauksilta, joita, kuten Turun vanhan keskustassa, tehdään aina kun vanhan Rauman alueella jotain rakennetaan.
.
3 kommenttia:
Olin tilaisuudessa käydä museossa pari viikkoa sitten Museopäivien aikaan. Siellä oli silloin oppaana tutkija, joka oli perehtynyt Rauman rakennuskantaan ennen ja jälkeen kaupungin 1680-luvun palon. Lahden kylähän paloi samoihin aikoihin. Kyllä noista näyttelyistä vaan irtoaa niin paljon enemmän, kun on asiantunteva opas paikalla. Kävitkö Merimuseossa? Siitä pidin erikoisesti. Oli kerrankin mielestäni onnistuttu av-opasteet lisäämään näyttelyyn niin, ettei tuntunut päälleliimatulta. Olkoonkin, että kiinnostavat ja hyvin tehdyt animaatiot suunnattu lapsikatsojille, että joutui täti-ihminen könyämään kontallaan lattialla, jos halusi niitä katsella. Rauman museoissa oli omintakeista museohenkeä ja esineet niille kuuluvassa, keskeisessä roolissa.
Merimuseossa käytiin myös, siitä postaus myöhemmin. :-)
Korjaus edelliseen, aamua aivoilla kirjoitettuun: Lahden kylä paloi pari sataa vuotta myöhemmin 1877 😁 Sitä vain tuntee kohtalonyhteyttä näissä paloasioissa aina...
Lähetä kommentti