Yhdentekevä Arthur-elokuva

Koska jouluna ostettu elokuvalippu oli viimeistä päivä voimassa, ja Turun Finnkinon tarjonta mitä oli, niin Kaisa Kyläkosken varoitteluista huolimatta menin katsomaan leffan King Arthur: Legend of the Sword.

Elokuva on silkka fantasiapläjäys, ja juoni äkkiä kerrottu: Vortigernista on tässä versiossa tehty natsikarikatyyri ja Utter Pendragonin veli, joka surmaa veljensä ja tämän vaimon (kuin myös oman vaimonsa, uhrina merinoidille), pakoon pääsee vain pieni Arthur. Poika kasvaa Londiniumin (jonka roomalaiset rauniot ovat ainoa historiallinen viittaus) ilotalossa ja harjaantuu katutappelijaksi aasialaisen kung-fu-mestarin (!) johdolla.

Aikanaan vedetään sitten Excalibur kiveksi muuttuneesta Utter Pendragonista, ja loppu onkin kostoretkeä veljen- ja vaimonmurhaajaa vastaan. Miekat kalskahtelevat, liekit loimuavat, maagi kutsuu kotkat apuun ja lopuksi korkea torni kaatuu - alkaako kuulostaa jo Sormusten herralta? Niin, ja tietysti mukana on myös viikinkejä.

Kun kyseessä on myyttinen, mitä suurimmassa määrin ei-historiallinen hahmo, niin fantasia on sinänsä paikallaan, mutta tämä oli leffana aikamoista kuraa. Myytit panevat mielikuvituksen liikkeelle, mutta itseäni oikeasti kiinnostaisi versio jossa melskattaisiin mahdollisimman autenttisessa post-roomalaisessa Britanniassa 400-luvulla jKr.