Esipuheessa Kuuskemaa luonnostelee Virumaan museoiden kokoelmien syntyä. Viron kartanoiden irtaimisto hajosi aikoinaan taivaan tuuliin, osin jo itsenäisyyden alussa kun maansa menettäneet saksalaisaateliset joutuivat myymään omaisuuttaan, ja loput 1940 kun saksalaisväestö osana Molotov-Ribbentrop-sopimusta siirrettiin Saksaan. Kaupunkilaiseliitin omaisuus takavarikoitiin neuvostoajan alussa ja "kansanvihollisten" omaisuus myytiin halvalla komissiokaupoissa.
Museotoiminnan piiriin myöhemmin tulleiden Virumaan kartanoinen (Sagadi, Palmse, Rägavere jne.) sisustusta alettiin koota uudestaan 1970-luvulta lähtien, ja jättityön tässä teki Leila Pärtelpoeg, sisustusarkkitehti ja historiallisten huonekalujen tuntija, joka kaivoi esiin ja hankki kokoelmiin antiikkihuonekaluja "kaikista mahdollisista paikoista". Hänen opastamanaan aloitettiin myös käyttöön tarkoitettujen tyylihuonekalujen uustuotanto.
Itse sisältö koostuu nimensä mukaisesti joukosta mööpeleitä suurilta tyylikausilta gotiikasta art decoon. Perussettiä, voisi sanoa, mielenkiintoisia sinällään, mutta ei mitään vallan suuria ihmeellisyyksiä, eikä Virossa, Suomen tapaan, mitään hovikokoelmia ole ollutkaan, jollei tsaarien kesämökkien sisustusta sellaisiksi lasketa. Sodatkin ovat tehneet tuhojaan: Tallinnan taidemuseon huonekalukokoelma tuhoutui pommituksissa maaliskuussa 1944. Joistakin on ollut vaikea sanoa ajoitustakaan, sillä esim. biedermeier pysyi Virossa muodissa 1900-luvulle saakka.
Muutamia hauskoja detaljeja jäi mieleen, kuten väite että chinoiserie pääsi Ranskassa vallalle vasta Ludvig XIV:n kuoltua, tämä kun oli kieltänyt kuolemanrangasituksen uhalla "orientaalisten omituisuuksien" maahantuonnin ja myynnin; tai että uusrenessanssi tuli muotiin Saksan keisarikunnan synnyttyä 1871, tai että arkkujen kupera kansi jäljitteli aikoinaan puunrungosta tehtyjen arkkujen pyöreyttä. Miten lieneekään.
Teollinen huonekalujen valmistus Virossa alkoi 1877 kun Alexander Martin Lutherin omistama (ja omistajansa mukaan nimensä saanut) tehdas aloitti toimintansa Tallinnassa. Viron arkkitehtuurimuseossa näyttää olleen näyttely tehtaan tuotannosta muutama vuosi sitten (näyttelyjulkaisu on jo harmillisesti loppuun myyty).
Monet huonekaluista on kuvattu em. kartanoissa, ja monet myös siinä Rakveren ainoassa museossa, joka pääsiäisenä siellä käydessämme ei ollut auki, nimeltään Rakvere Linnakodaniku Majamuuseum, (porvariskodiksi kai jotensakin suomennettava).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti