Toinen maailmansota aloitettiin keveillä (n. 10 tonnin) ja keskiraskailla (n. 25 tonnin) vaunuilla, mutta itärintaman 1941 alkaneet taistelut kiihdyttivät kilpavarustelua ja taistelukentille vyöryivät raskaat (n. 50 tonnin) vaunut (joista lisää täällä). Mikään ei tuntunut riittävän ja piirustuspöydillä alettiin kaavailla superraskaiden, yli 70-tonnisten ja jopa sataan tonniin ja ylikin kasvaneita mammutteja. Kun maa-ajoneuvo kasvoi näihin lukemiin, alkoivat rajat tulla vastaan. Ilman purkamista osiinsa ne eivät mahtuneet junanvaunuihin, suunnaton paino upotti ne vähänkin pehmeään maahan, eivätkä sillat kestäneet niiden painoa.
Eipä siis ihme että useimmat jäivätkin piirustuspöydille, kuten neuvostoliittolainen KV-4, japanilainen O-I tai ranskalainen FCM F1, viimeksi mainittu tosin Ranskan sodasta putoamisen johdosta. Muutamat pääsivät protyyppiasteelle ja sittemmin panssarimuseoiden kuriositeeteiksi kuten saksalainen Maus, amerikkalainen T28 tai brittien Tortoise. Ainoa toisen maailmansodan aikana tuotantoon ja operatiiviseen käyttöön päässyt yli 70-tonninen taisteluajoneuvo oli saksalaisten Jagdtiger, vihollisaseistukselle liki haavoittumaton, mutta useimmiten teknisten vikojen vuoksi miehistönsä hylkäämäksi tullut järkäle, jota ehdittiin rakentaa vain 88 kpl.
Erikoisin tarina tulee silti Englannista, jossa toisen maailmansodan syttyessä kutsuttiin koolle tiimi, joka oli ollut suunnittelemassa ensimmäisen suursodan ja siten maailman ensimmäisiä panssarivaunuja. Nimeksikin hankkeelle tuli "The Old Gang" ja projektit tunnettiin siten nimellä TOG1 ja TOG2 (jollainen kannen suurimmassa kuvassa). Lyhyesti sanottuna ukkokööri suunnitteli keskellä toista maailmansotaa taisteluajonuevoja, jotka olisivat olleet täydellisiä ensimmäiseen maailmansotaan. Loppu hölmöilylle pantiin vasta 1943.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti