Valtavan hienoja ne sen sijaan olivat, kuten julkaisun kuvat osoittavat. Kultaus ja värikäs emalointi tuotti alttarin osia, piispansauvoja ja pyhäinjäännösrasioita eli esineitä joiden ei liturgian vaatimusten mukaan tarvinnut olla jalometallia. Emaloinnin tekniikkana oli champlevé eli kuoppaemalointi, jossa pohja tehdään esim. kaivertamalla ja syvennys täytetään emalilla.
Erityisesti valmistettiin rakennuksen muotoisia pyhäinjäännöslippaita (châsse), joita mm. 1170 surmatun Canterburyn arkkipiispan Thomas Becketin jäännöksille tarkoitettuja on säilynyt yli 50. Yksi tunnetuimmistra Limogesin esineistä on Englantia hallinneen Plantagenet-suvun kantaisän hautamuistomerkki, joka on myös varhaisimpia tunnettuja heraldisia esityksiä. Vainajan kilvessä on nähty alku Englannin vaakunan kolmelle leijonalle. Limoges sijaitsi Englannin hallitsijoille kuuluneessa osassa Ranskaa, ja laajassa taustoituksessa tulee ilmi miten liikekannalla 1100-luvun kuninkaat vielä joutuivat olemaan. Ilman virkakoneistoa kuninkaan valta ulottui vain sinne missä kuningas itse oli paikalla.
Limogesissa keskiajalla valmistettuja esineitä on säilynyt tuhansittain, mutta Suomessa niitä on vain kaksi. Ruskon kirkossa säilynyt yksittäinen ristiinnaulittu (risti on myöhempää perua) on viety Kansallismuseoon (KM 32088) ja ruskolaisille valmistettu kopio. Salosta löydettiin 1920-luvun alussa maasta pieni ihmishahmo, ehkä kulkueristin tai pyhäinjäännöslippaan osa (KM 8205:2). Syyksi Suomen Limoges-esineistön vähäiseen määrään on arveltu sitä että kirkolliset hankinnat pääsivät täällä käyntiin vasta kun tuotanto Limogesissa oli jo taantunut ja mennyt muodista. Renessanssiaikana Limoges nousi uudestaan maineeseen emalimaalauksillaan, mutta se on jo toinen juttu.
Limogesin emaleita museoissa:
Metropolitan Museum of Art
British Museum
Louvre
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti