Oleellisimmat osanottajat olivat komentaja ja rumpali.
Keihäiden kärjet on tylpistetty vastaamaan Keski-Euroopan elävöitystapahtumisen vaatimuksia.
Väenotossa haaviin jääneille mosureille jaetaan aseet...
ja äksiisi voi alkaa. Koulutuskielenä oli suomi, komentokielenä ruotsi. Tässä keihäät olalla.
Jos vastassa oli samanlainen keihäsmiesjoukko, laskettiin keihäät tanaan.
Ratsuväkeä vastaan keihäät tuettiin maahan.
Välillä on tarpeen tarkistaa keihäänkärjen kiinnitys ja pyyhkiä niistä "roskat ja suolenpätkät".
Keihästä ei liikkuessa välttämättä kannettu olalla vaan myös vedettiin perässä.
Näin esim. ahtaista porteista tns. kulkiessa.
Tervehtiminen kumartamalla.
Neljästä pikenööristä ei kovin syvää muodostelmaa saa, mutta näin torjutaan kuitenkin ratsuväkeä.
Jalkaväkikeihään "business end" ei ole kaunis näky, tylppänäkään.
Mutta pääasiassahan sota on tietysti marssimista. 30-vuotisessa sodassa Ruotsin armeija ehti kävellä Saksan halki moneen kertaan. Tosin kotimaiset joukot, niin ruotsalaiset kuin suomalaiset, pidettiin pääasiassa kapunkien ja linnoitusten varusväkenä luotettavuutensa vuoksi, ja kenttäarmeijassa taistelivat ulkomaiset palkkajoukot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti