Malborkissa riittää vallihautoja ja muureja. Aloitetaan vaikka vallihaudasta joka erottaa ylä- ja keskilinnan (joista olen käyttänyt nimityksiä pää- ja esilinna) muurit toisistaan.
Päälinnan kulmasta näkee että restaurointi tuskin loppuu koskaan. Aina vanha linna jostain repsottaa.
Päälinnan kulmassa on muusta rakennuksesta erillään oleva torni, jonne johtaa oma käytävänsä.
Palataan hetkeksi ylös sisälle. Siellä tornissa näyttää tältä.
Kyseessä on saksalaisille ritraikuntalinnoille ominainen dansker eli käymälätorni, joka palveli myös viimeisenä asemana, johon pulustajilla oli mahdollista vetäytyä kun kaikki muu linnatsa oli menetetty. Aikoinaan danskerin alta on virrannut vesi.
Näkymä suoraan ylös. Käymälöitä on ollut neljä.
Katettuja ampumakäytäviä.
Länsipuolella linna rajautuu suoraan jokeen.
Siellä puolen on myös komea pääportti, jonka kohdalta joen yli johti silta keskiajalla.
Itäpuolella sen sijaan on useamman muurin ja vallihaudan kehä, ei enää kaikilta osin jäljelläkään ja toki paljolti restauroitu.
Linnan pohjoispäässä, nykyisen pääsisäänkäynnin lähellä, näytti pyörivän koko kesän kestävät keskiaikamarkkinat anniskelupalveluineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti