Tuusulanjärven Rantatiellä (2) Halosenniemi

Sibeliusten taiteilijakotiinsa tilaama järvinäkymä on nykyään jo jossain määrin uudistakentamisen peittämä, mutta Pekka ja Maija Halosen Halosenniemi on nimensä mukaisesti niin niemellä että näkymät Tuusulanjärvelle pysyvät. Kuvaaminen oli sielläkin sisällä kielletty, mutta tässä muutama ulkonäkymä tästä 1902 valmistuneesta ja ulkoasultaan enemmän kansallisromanttisena säilyneestä ateljeekodista.

Näkymä niemen etelärannalta kertoo miten lähellä vettä ollaan. Vasemmalla rantasauna.

Emännän ahkerasti hoitama puutarha oli myös täällä, ja vaikka köyhässä Suomessa sille oli aivan taloudellisiakin perusteita, eikö puutarha ole oikeastaan ollut taiteilijakodin välttämätön osa jo Monet'n Givernystä lähtien?

 Halosenniemessä puutarhaa oli elävöitetty tauluisa olevin tarinoin.

Jos näitä taiteilijakoteja jotenkin vertaa, niin jälkimmäinen oli jossain määrin vaikuttavampi, jo kokonsakin puolesta, ja siksi että myös yläkertaan pääsi tutustumaan. Toisaalta Ainola oli asutumman oloinen, sehän on käsittääkseni kutakuinkin siinä muodossa kuin se Aino Sibeliuksen kuollessa jäi, kun taas Halosenniemi on "palautettu" alkuperäiseen asuunsa ennen avautumista yleisölle vuonna 1990. Siellä oli käydessämme esillä toiseksi viimeistä päivää näyttely Terve mieheen! Akseli Gallen-Kallela Pekka Halosen vieraana. Gallen-Kallela syntyi hänkin 150 vuotta sitten, ja kaikki kultakauden taiteilijathan kaveerasivat keskenään. Alakerran kulmahuoneessa istuttiin iltaa, ja turinointia salakuunnelleen Halosten tyttären mukaan parhaimmat tarinat olivat Eino Leinolla, mitä kirjailijalta tietysti voikin odottaa. Kun tällä samalla raitilla olivat myös Ahojen ja Järnefeltien talot, ja varhemmin eläneen Aleksis Kiven kuolinmökki, tuli jo melkoisen helposti tunne että tässä pyörittiin nurkilla joilla "Suomi" aikoinaan luotiin.