Kansi on johdatus Esko Järventaustan artikkeliin Turun vanhasta raatihuoneesta, sen rakentamisesta 1730-luvulla ja myöhemmistä vaiheista, sekä rakennuksen suunnittelijasta Samuel Berneristä. Kirjoituksen runkona on ollut Teknillisen korkeakoulun diplomityö, joka puolestaan oli tarkoitus olla pohjana raatihuoneen tulevalle entisöinnille. Kokonaisuudessaan se ei sitä tullut olemaan, sillä Järventaus esittää mm. Juseliuksen paitatehtaansa tarpeisiin 1800-luvun lopussa rakennuttaman kolmannen kerroksen poistamista. Myös alkuperäisen, Tukholmasta tilatun kalkkikiviportaalin palauttamista takaisin ehdotettiin. Se on kuitenkin edelleen Turun linnassa, osana lasten linnan ritarisalin sisustusta. Mielenkiintoinen oli tieto siitä, että venäläiset isonvihan aikana purkivat puolet Turun kivitaloista ja kuljettivat tiilet Pietariin - missähän rakennuksissa niitä siellä mahtaa olla?
Hagar Nikanderin artikkeli kertoi pajukorien valmistamisesta, ja oppaana asiassa oli ollut 1868 syntynyt Fredrik Renfors, joka on myös sisustanut Luostarinmäen käsityöläismuseon korintekijän verstaan. Muistokirjoituksen on saanut Turun linnan vahtimestari Eino Linnavuori - hän ehti toimia museon palveluksessa 38 vuotta.
Vuosikertomusten huippuhetki oli Qwenselin talon ja apteekkimuseon avautuminen yleisölle 1958. Erilaiset dokumentointihankkeet pyörivät, ja niin, kokoelmat karttuivat:
1957 143 uutta päänumeroa ja n. 1200 esinettä, viimeinen päänumero 15404
1958 140 uutta päänumeroa ja n. 1260 esinettä, viimeinen päänumero 15544
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti