Museoammatillisesti kaksi mielenkiintoisinta juttua koskivat molemmat lasia: toisaalta maljakoita ja toisaalta juomalaseja, joiden koossa ja tyyleissä on tapahtunut aikojen saatossa huomattavia muutoksia. Vanhat viinilasit olivat pienempiä, olihan itse juomakin arvokasta täällä Pohjan perillä.
Visuaalisesti vaikuttavin oli julistetaiteesta kertova artikkeli. Nolostuneena myönnän että Lahden Julistemuseon koko 40-vuotinen olemassaolo on mennyt minulta ohi, mutta niin sitä aina oppii jotain uutta museoskenessäkin.
Antti Kaijalainen oli käynyt Maastrichin Tefaf-messuilla fiilistelemässä josko Stendhalin syndrooma ottaisi iskeäkseen. Ilmeisesti ei aivan, mutta vaikuttava tapahtuma oli ollut, ja harmi vain että sille oli lehdessä omistettu vain yksi aukeama. Olen itsekin miettinyt pitäisikö tehdä pyhiinvaellus noille "maailman hiemoimmille antiikki- ja taidemessuille", jossa voi nähdä melkeinpä mitä tahansa. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä että vaikka netistäkin näkisi kaiken maailmassa, ei se "livenä" kokemista voita, ne pienemmät ja suuremmatkin stendhalit voi saada vain paikan päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti