Suurimman osan kirjasta vie kuitenkin Niilo Valosen kaivauskertomus talvella 1952-53 suoritetun viemärikaivannon arkeologisista tutkimuksista, jos niitä niiksi voi sanoa. 2,7 metriä leveä ja 650 metriä pitkä oja kaivettiin pohjasaveen asti pitkin Itäistä Rantakatua Gezeliuksenkadulta tuomiokirkon luota Auransillalle, läpi koko keskiaikaisen kaupungin. Rakennukset ulottuivat keskiajalla rantaan saakka, nykyisen rantakadun alle.
Aikakaudelle kuvaavaa on, että asiaan havahduttiin vasta kun Brahenpuiston kohdalla löytyi järeä keskiaikainen hirsisalvos. Mutta annetaan Valosen kertoa:
Kaivajamiehet rupesivat oma-aloitteisesti ottamaan talteen esineitä, kun heille alettiin maksaa löytöpalkkioita ja samalla selostaa löytöjen merkitystä. Museonjohtaja kävi muutaman kerran viikossa lunastamassa esineet sekä merkitsemässä saantipaikat ja löytösyvyydet. Muinaistieteellisestä toimikunnasta [Museoviraston edeltäjä] saapui tohtori Nils Cleve silloin tällöin seuraamaan työn edistymistä, ja keväällä 1953 maisteri C.J. Gardberg alkoi tehdä muistiinpanoja näkyviin tulleista rakennuksista.Näin oli arkeologiset kaivaukset joukkoistettu, ja tuloksena oli päänumerolle 14681 luetteloidut 3384 alanumeroa, vastaten "jonkin verran suurempaa esinelukua". Millaisiahan tarinoita hätäaputöihin osallistuneiden ja arkeologeiksi joutuneiden työmiesten parissa mahtui syntyä?
Kaivauskertomus käsittää myös valokuvia, lukuisia piirroksia löydetyistä esineistä sekä muutamia karttoja. Löytyneisiin esineisiin palataan blogissa myöhemmin.
Jouko Voionmaa kirjoittaa lisäksi kaivauksissa löytyneestä 1300-luvun rahakätköstä, sekä Niilo Valonen kahdesta Juhani Rinteen Turun keskiaikaista topografiaa käsittelevästä kartasta. Lopussa on muistokirjoitus museovalvojana vuosikymmenet toimineelle Alexandra Fredrikssonille.
Ja kokoelmathan karttuivat:
1955 151 päänumeroa ja 580 esinettä, viimeinen päänumero 15075
1956 118 päänumeroa ja 757 esinettä, viimeinen päänumero 15261
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti