Varsinainen "Venetsia" alkaa tästä ja on oikeastaan vain kanavan haarautumakohta ympäristöineen.
Kavanan matkailuarvo on kyllä keksitty, ja päivisin sitä liikennöidään tuunatuilla kavanaveneillä. Me olimme liikkeellä vasta illalla, mutta jos ketä kiinnostaa niin London Pass tarjoaa mahdollisuuden sellaiseenkin.
Oikean Venetsian nähneelle tämä lontoolaisten versio oli, no, miten sen nyt sanoisi, varsin vaatimatonta tasoa.
Monien Lontoon kulmakuntien tavoin tämäkin oli jo päässyt rähjääntymään, mutta on nyt "kehitetty" siistimpään kuntoon. Suoraan sanoen paikka vaikutti jokseenkin uneliaalta, mutta olihan sielläkin englantilaismalinen pubi, The Warvick Castle, jonne astelimme illalliselle.
Jos joku nyt arvaa että tulee kuva englantilaisesta pubisafkasta, niin on aivan oikeassa, ja tuleekin oikea klassikko, fish and chips.
Miestenhuoneen seinällä oli kultturelli pläjäys: Philip Larkinin runoja.
Hotellille palaillessa bongattiin vielä ehta kanavaveneen kissa.
Itse asiassa vielä Pikku-Venetsiaakin lähempänä olisi ollut todellinen kesän 2013 ajankohtaisnähtävyys, St Mary's Hospital, jonka luona toimittajat jo tuolloin päivystivät odottaessaan royal babyn syntymää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti