Joelle pitää päästä aina kun sellaisen varressa on. Thames tuntui luikertelevan koko Etelä-Englannin ympäri, sen varrella ovat niin Hampton Court, Windsror kuin Oxfordkin. Windsorissa London Passilla sai alennusta French Brothersin vesibusseissa.
Totta puhuen eteläenglantilainen joenvarsimaisema ei juuri henkeä salpaa. Helleaalto oli saanut sen tavallista eläväisemmäksi ihmisten etsiytyessä veden äärelle.
Kääntymässä käytiin tällaisella padontapaisella.
Ja tietysti joella liikkui näitä klassisia englantilaisia kanavaveneitä, jotka ovat jo kulttuuri sinänsä.
Niitatut metallirakenteet tuovat aina mieleen teollisen vallankumouksen ja 1800-luvun, vaikka toki niitä tehtiin pitkälle 1900-lukuakin. Olen näihin niin hulluna että perustan vielä joskus niittiblogin (no vitsi, vitsi, ja sellainen on todennäköisesti jo olemassa).
Takaisin Windsoriin!
Ei ehkä kaikkein pittoreskeimmat maisemat, mutta hauska niitäkin oli katsella opastusta kuunnellen ja Pimm's-sekoitusta naukkaillen. (Tuo juoma oli muuten Lontoon pubien suosikkiartikkeli, sitä myytiin joka paikassa kannuttian.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti