...ja pitkin High Streetiä.
Tavoitteena oli vielä viimeisenä kohteena käydä kurkkaamassa tätä ehkä maailman kuuluisinta sisäoppilaitosta nimeltä Eton College.
Eton on ajoittain auki yleisölle, valitettavasti ei enää meidän portille ehdittyämme.
Sisäpihalla pönötti mitä luultavimmin Henrik VI, joka perusti tämän public schoolin vuonna 1440.
Eton on legenda jo monessakin mielessä. Ylivertainen eliittikoulu, joka on tuottanut kansakunnalleen vaikka miten monta pääministeriä, ja jonka "pelikentillä voitettiin Britannian käymät sodat", viitaten siihen joukkuehenkeen, jonka se maan ja sen armeijan päällystöön loi. Toisaalta ruumiillinen rangaistus oli arkipäivää 1900-luvun lopulle saakka, ja erinäisissä muistelmissa on käsitelty koulukurin ja pennalismin aiheuttamia traumoja. Tarkemmin ajatellen taitaa muutama Monty Python -sketsikin tulla mieleen.
High Streetiä takaisin palaillessa bongasimme mm. tämän keskiaikaisen talon, joka hyvinkin oli pystyssä jo koulun perustaminen aikoihin, mikäli netissä mainittu rakentamisvuosi 1420 pitää paikkansa.
Takaisin Thamesin yli (oikealla vesibussien laituri, josta suunnasta postauksen ensimmäinen kuva oli)...
...ja linnankulman ohi...
...takaisin asemalla, jonka koristuksena on kopio 1800-luvun veturista nimeltään The Queen.
Aseman nimi on komeasti Windsor & Eton Central (kyllä, Windsorissa on toinenkin, kokonaan toisen rautatielinjan, asema).
Tällä "keskusasemalla" on tätä nykyä enää vain yksi raide, ja siitä liikennöi junia vain Sloughiin ja takaisin..
Loppuun kuva myös Sloughn asemasta. Paikalla on ollut asema jo vuodesta 1840 (nykyinen on 1800-luvun lopulta), ja sitä kautta menee junia mm. Oxfordiin, jossa myös kävimme. Illansuussa palatessamme ensimmäinen juna Lontoon suuntaan oli niin täynnä ettei mukaan olisi mahtunut kuin tiukkaan puserretuille seisomapaikoille, joten odotimme suosiolla seuraavaa.
Englannilla on maailman pisin rautatiekulttuurin historia, ja mm. englantilaisista rautatieasemista löytyy Wikipediasta perinpohjaisia artikkeleita. Sloughssa esimerkiksi eli 1800-luvun lopulla asemakoira nimeltä Jim.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti