Ja miltäkö tämä pöperö näyttää? Jotenkin tulee mieleen sanonta "Englanti - jos pidät säästä, pidät ruoastakin".
No ei vaiskaan, jos ei turhaan ihmettele missä vihannekset ovat, niin englantilainen pubiruoka on aivan mahtavaa, varsinkin pintillä alea alas huuhdeltuna. Pubisafkaa syötiin matkalla aina kun voitiin, ja tässäkin paikassa oli lounastarjous, jossa sapuskan ja pintin sai muutamalla punnalla.
Vielä katsastettiin Greenwichin 1700-luvulta saakka toiminut markkinapaikka...
...ja kumottiin toiset alet sen viereisessä. (Tässä välin oli ehditty poiketa viuhkamuseossa.)
Kotimaan ainaisten lagereiden jälkeen ale maistuu paljon pehmeämmältä. Pubeissa oli usein "viikon oluita", monet aika hauskastikin nimettyjä, kuten Stiff Upper Lip. Ja tuoppi pumpataan aina käsin piripintaan!
Kaikkeen ei Greenwichissäkään ehtinyt, ja käymättä jäi Visitor Center näyttelyineen. Tässä vain kuva sen edustalla olleesta komeasta tykistä...
...ja veistos pönkkähousuisesta Walter Raleighista, merikoirasta, tutkimusmatkailijasta ja kirjailijasta. Hän perusti mm. Amerikan ensimmäisen (epäonnistuneen) englantilaisen siirtokunnan ja päätti päivänsä mestauspölkyllä. Täydellinen renessanssihahmo siis.
Ainoa käymättä jäänyt kuuluisampi nähtävyys on tässä. Yksi maailman kuuluisimpia purjelaivoja, Cutty Sark, palasi tulipalon jälkeen restauroituna jälleen esille vuonna 2012. Kuten tunnettua, laiva antoi nimensä viskimerkille, ja se puolestaan (sponsorin ominaisuudessa) myös Turussa tutulle purjelaivatapahtumalle The Tall Ship's Race.
Viskitehdas sponsoroi purjehdusta 30 vuotta (1973-2003), joten Turussa sen logo näkyi vuosina 1996 ja 2003. Liekö tiukentuneet asenteet lopettaneet viskimainonnan tässä paljolti nuorisolle suunnatussa tapahtumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti