Kuvan ottopaikalla on vuodesta 1992 lähtien ollut muistolaatta. Tältä kuvan näkymä näyttää sen luota kuvattuna tänään:
Mutta hetkinen, eikös tässä nyt olla väärällä puolen katua? Onko muistolaatan asettajille tullut erehdys? Ei suinkaan, sillä dagerrotypiana tunnettu menetelmä tallentaa kuvat aina peilikuvina. Nähdäksemme saman mitä piirilääkäri Henrik Cajander näki kotikadullaan 3. marraskuuta 1842, meidän on käännettävä hänen ottamansa kuva:
Cajanderin otoksen vuosipäivä on huomenna. Turun museokeskus järjestää sen kunniaksi luentoillan ensi tiistaina, 6. marraskuuta. Valokuvaushaasteeseen voi osallistua tänä viikonloppuna ottamalla kuvan kotikadustaan (kuten Cajanderkin aikoinaan teki), ja lähettämällä sen marraskuun loppuun mennessä Turun museokeskukselle.
2 kommenttia:
Ehdinkin jo ihmetellä, kuinka päin kuva on oikein otettu. Tunnustan, että dagerotypian peilikuvamaisuus oli minulle uusi juttu.
Nobelin talon kohtalo oli surullinen. Varsinkin kun tiedetään, että rakennus oli ruotsalaisen arkkitehti Immanuel Nobelin eli Alfred Nobelin isän piirtämä. Fyysisen rakennuksen muuttuessa kivimurskaksi, unohtuvat usein myös rakennuksiin liittyvät ihmiset ja tarinat. Ilman tätä vanhaa, merkityksellistä kuvaa, Nobelin talo olisi jo aikaa sitten unohtunut ihmisten mielistä.
Yksi kaikkein pahimmin tuhottuja suomalaisia kaupunkeja on esim. Kouvola, jossa tuho on ollut jopa totaalisempi kuin Turussa. Eivätkä ihmiset vieläkään siellä tahdo ymmärtää ja arvostaa oman kaupunkinsa historiaa.
Lähetä kommentti