Kirjoitin näemmä jo pari vuotta sitten Komoisten kummuista, ja sunnuntaina kaunis kesäpäivä innoitti kuvaamaan muita "takapihan" muinaismuistoja Halisten Virnamäen luontopolun varrella. Tässä pulkkamäkemme varressa oleva kuppikivi tekstitauluineen.
Kovin hyvin eivät kupit erotu, mutta kyllä ne siitä paadesta löytää (tosin ehkä ei näistä kuvista).
Vähän alempana, pellon laidassa, korkeaan heinikkoon hukkuneenna on toinen kuppikivi.
Täällä kuppien näkeminen vaatii vielä enemmän mielikuvitusta, mutta kyllä ne siellä ovat.
Nykykäsityksen mukaan kuppeihin uhrattiin rautakaudella viljanjyviä, maitoa, yms. luonnontuotteita kiitokseksi sadosta. Polunvarren kiveltä löytää edelleen jyviä ja viiden eurocentin kolikoita (!), joten perinne elää.
Metsä suojassa on rautakautinen polttokenttäkalmisto, jonka taulu tietää olleen tyypillinen merovinki- ja viikinkiajalla (600-1050 jKr).
Taulun kuva ennallistaa aikakauden polttohautauksen.
Maallikolle näkyy vain kivirykelmiä.
Pohdintaa polttokenttäkalmistojen erilaisista tulkinnoista täällä.
Se muinaisjäänteistä tällä erää, mennään Aurajoen rantaan, jossa on suosittu piknikinpitopaikkakivi.
MUTTA, MUTTA (ja kun näin aloitetaan, on luvassa ränttäystä): piknikinpitäjät ovat pitäneet myös tulta, ja nuotiot ovat hyvää vauhtia rapauttamassa kiveä kurgaanien puoleisesta päästä!
Loppuun muuten vain kuvia Aurajoesta, tuosta Suomen Niilistä, kulttuurin ja sivistyksen virrasta, historian... jahas, krhm, näyttää mäkitervakko kukkivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti