Kivikaudesta kaikki alkoi.
Kivikirveiden estetiikka hivelee silmää vielä vuosituhansien jälkeenkin. Esihistoriallisen ihmisen kauneudentajua? Esikuvina olleista metallikirveistä juontuvaa? Vai materiaalin rajoitusten sanelemaa?
Aukosta kurkistamalla näki Huittisten hirvenpään kopion, taustanaan Astuvansalmen kalliomaalausten hahmoja.
Dioraama esitti pyyntikulttuurin asuinpaikkaa. Topless-asuinen naishahmo aiheutti tirskuntaa lukemattomissa koululaisryhmissä. Perimätiedon mukaan mallina oli yksi museon tutkijoista.
Pronssikauden dioraama esitti esiinkaivettua röykkiöhautaa eli hiidenkiuasta.
Jotenkin tämä vitriini oli aina oma lempparini. Paitsi että se kertoi havainnollisesti pronssikirveen valamisesta, siinä olevat kolme aitoa esinettä edustivat 2 % kaikista löytyneistä pronssikauden pronssiesineistä, joita ei (aikoinaan, luku on voinut kasvaa) ollut kuin 150 kpl - tuhannen vuoden ajalta.
Rautakausi on jo löydöiltään rikkaampi, ymmärrettävästi se oli saanut esihistorian suurimman osuuden.
Jokaisella museolaisella on näyttelystä varmaan omat muistonsa. Itse olin tässä "museo kakkosena" (M2) tunnetussa paikassa kerran valvojana kun sisään lampsi muutama nuorison edustaja. Yksi pojista luki rautakauden hautaustavoista kertovaa näyttelytekstiä ja kommentoi: "Kalmistotyyppi? Mikä se sellainen tyyppi on, joku zombie vai?" Saihan sillä tyttöystävän tirskumaan, ja sen verran tuli puskasta että omassakin pokassa oli pitelemistä.
Kuvat: TMK/Martti Puhakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti